The Others

Chilen lahja elokuvalle on eittämättä hyvin harvoin ohjaava Alejandro Amenábar, jonka luomukset ovat olleet kaikki mestarillisia. Esimerkiksi vuonna 1997 valmistunut ja Amenábarin käsikirjoittama Avaa silmäsi oli mestarillinen ja vahva teos, josta seurasi myöhemmin yksi monista Hollywood-remakeista. Pari vuotta sitten ilmestynyt Meri sisälläni oli taasen suoraan sieluun koskettava kuolinkamppailu elämänhalun puolesta. Senpä takia on yllättävää nähdä perinteinen kummitustarina, The Others, eräänlaisena välityönä, jossa rakkaus ja tunteet jätettiin vähemmälle huomiolle.

The Others kuuluu mainioon, uudenlaisten kauhutarinoiden genreen, jolla M. Night Shyamalanin Sixth Sense räjäytti potin vuonna 1999. The Others onkin samaan sumppuun menevää kauhua ja draamaa, joka jättää mielipuoliset murhaajat, verellä mässäilyn ja pelottavalta näyttävät hirviöt vaihtopenkille. Sen sijaan katsojalle tarjoillaan vain epämääräistä kolinaa, varjojen leikkiä ja tunnelmallista musiikkia (jonka Amenabar on itse säveltänyt), joka saa elokuvan tunnelman kohoamaan ties kuinka monenteen potenssiin asti. Amenábar palauttaakin katsojan takaisin alkukantaisten vaistojen tasolle, jossa tuntematonta ja näin ollen pelottavaa pelkää jo luonnostaan.

Tähän muottiin sopii myös Nicole Kidmanin osuvasti näyttelemä Grace, joka on olosuhteiden pakosta joutunut jäämään oman talonsa vangiksi. Gracen huolenaiheena ovat hänen jälkikasvunsa, jotka ovat harvinaisesti allergisia valolle. Tilannetta ei myöskään helpota, että Gracen mies on kadonnut tai kaatunut ollessaan sotimassa maansa puolesta. Tähän yksinäisyyteen ja ahdistuneisuuteen Amenábar tuo kolme uutta palvelijaa, joiden keskushenkilönä toimii kieltämättä moitteettomasti ja eleettömästi näyttelevä Fionnula Flanagan. Siitä syntyy jonkinlainen normaalin ja epänormaalin elämän tasapainoilu, jossa paranormaalit asiat alkavat hiljalleen päästä voiton puolelle. Pikkuhiljaa lämpiävä ja koko ajan jännittävämmäksi käyvä tarina näyttääkin olevan Amenábarin vahvimpia osa-alueita. Varsinkin, kun tarinaa elävöitetään onnistuneesti sopivalla, teemaa tukevalla, musiikilla sekä kuvauksellisilla kikoilla, jotka luovat sähköä koko elokuvaan.

Muutenkin The Others on uuden kauhudraaman veretön riemuvoitto. Nykypäivän maailmassa, jossa erilaisia ääripäitä haetaan toden teolla, kauhuelokuva, jossa ei ole gorea on milteinpä harvinaisuus. Silti Amenábar vaikuttaa olevan massaa fiksumpi tapaus, sillä hän käynnistää katsojan mielen myllertämään: oikeanlaisessa tilassa ja oikeanlaiseen aikaan katsottuna mikä tahansa narina, oven kahvan liikkuminen tai verhojen avaaminen tuntuu hämmentävän pelottavalta. Suoraan ihmismielen alkukantaisiin vaistoihin vetoava Amenábar osoittaakin hallitsevansa myös kauhun vaikean genren tunteikkaan draaman ohella. Siksi tämä elokuva on varsinkin sydämentykytyksiä kaipaaville kauhudraaman ystäville varsinainen must see-elokuva.