Vodkaa, komisario Palmu

Joel Rinteen viimeinen esiintyminen komisario Palmuna ei olisi voinut osua huonompaan paikkaan. Matti Kassilan ja Georg Korkmanin käsikirjoittama Vodkaa, komisario Palmu, ei ollut edes Mika Waltarin kirjaan pohjautuva elokuva, vaan Kassila ja Korkman pähkäilivät jatko-osansa kahdestaan, ainoastaan käyttäen Waltarin romaani-sarjan päähenkilöitä. Sen tuloksena oli ahdistuneen oloinen, totinen ja väkinäinen murhamysteeri, jota ratkomaan tarvittiin vielä kerran vanhaa Palmu-elokuvien näyttelijäkaartia.

Väsyneiden vakinäyttelijöiden lisäksi väsynyttä elokuvassa on itse tarinakin. Ajankuvan mukaisesti, milteinpä ironisesti, elokuvassakin mainitun YYA-sopimuksen pohjalta jahdataan Yleisradion toimittajan murhaajaa tärkeiden Suomen ja Neuvostoliiton kauppaneuvotteluiden alla. Soppaan sekaantuu tietenkin venäläisen agentin ja natsien lisäksi myös eläkkeelle vetäytynyt, rauhoittunut ja naimisiinkin ehtinyt, Joel Rinteen tutusti näyttelemä, komisario Palmu. Rinteellä on tälläkin kertaa valtava karisma, mutta silti Palmu on hänen näyttelemänään oudon hengetön ja puhditon tapaus. Virnuilut jäävät totisessa elokuvassa tosin muutenkin vähemmälle, mutta meno ei enää maistu.

Matti Ranin jää taasen liian vähälle ruutuajalle, eikä Tuntemattoman Kariluodostakaan näy enää merkkiäkään. Leo Jokela sentään kerää mainiosti pikkuroolissaan pisteet kotiin ja Viktor Klimenko onnistuu olemaan omassa roolissaan erittäin hauska. Sen sijaan Matti Oraviston totinen rooli menee väkinäiseksi yritykseksi ja elokuvan naistähtien, Anna-Leena Mäki-Penttilän ja kuvankauniin Inga Sulinin esitykset jäävät väistämättä mitäänsanomattomiksi.

Vodkaa, komisario Palmu -elokuvasta näkyy selvästi se, ettei sitä ole tehty Waltarin romaanin pohjalta. Elokuvasta on yritetty tehdä nokkela murhamysteeri poliittisin ja vakoilullisin jännitteineen, mutta siinä on epäonnistuttu. Elokuva on myös sisällöllisesti hyvinkin köyhä: miltei panoraamainen kuvaus, film noirin vaihtuminen värilliseen kuvaan ja vuorosanojen tyhjyys pudottavat väistämättä pisteitä Kassilan elokuvasta, jossa miehen ohjaus on ollut hyvinkin vaihtelevaa. Kassilalta on jo aiemmissa Palmu-elokuvissa meinannut lähteä homma lapasesta, mutta tässä elokuvassa se viimeinkin lähtee, karkaa kauas, eikä enää palaa. Onkin sääli, että Vodkaa, komisario Palmu onkin valitettavan huono loppu muuten upealle Palmu-elokuvien sarjalle.