elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Alfred Hitchcockin, legendaarisen ohjaajan, toiseksi viimeinen elokuva ja harmaaseen Lontooseen sijoittuva Frenzy -solmiokuristaja on tunnelmaltaan Hitchcockille suhteellisen epätyypillinen. Se on thrilleri mausteenaan huumoria ja...

Alfred Hitchcockin, legendaarisen ohjaajan, toiseksi viimeinen elokuva ja harmaaseen Lontooseen sijoittuva Frenzy -solmiokuristaja on tunnelmaltaan Hitchcockille suhteellisen epätyypillinen. Se on thrilleri mausteenaan huumoria ja murhia, jotka tapahtuvat kuristamalla. Kieli ulkona roikkuvia ja tietenkin kuolleita naisia löytyy milloin mistäkin ja lööpit vaativat poliisia tekemään jotain. Sattuman kautta ikävään välikäteen joutuva ja murhaajaksi profiloitu Richard Blaney (Jon Finch) joutuu syntipukiksi oikean murhaajan jatkaessa mielipuolisia töitään. Tuloksena on suhteellisen kuiva, mutta henkilöhahmoiltaan mielenkiintoinen ajojahti, joka ei keskity pelkästään yhden miehen näkökulmaan.

Frenzy on täynnä upeita kamera-ajoja, joita hyvät roolisuoritukset tukevat. Varsinkin elokuvan alkupuoliskolla tapahtuva murha on kuvattu taitavasti erittäin pitkällä yhdellä kohtauksella ja kamera-ajolla, joka ei suinkaan jää edes viimeiseksi. Muutenkin elokuva huutaa omalla tavallaan "Hitchcock", vaikkei sitä voisi ensi silmäyksellä välttämättä maestron elokuvaksi olettaakaan. Useiden väärinkäsitysten ja olettamusten kautta etenevä elokuva on kuitenkin nautinnollista ja viihdyttävää katseltavaa jopa tavalliselle katsojalle, joka saa nauttia mainioista roolisuorituksista.

Frenzystä ei löydy mitään Kim Novakin kaltaista mysteeristä naista saati hunajaista Doris Dayta laulaa lurittelemassa. Naisten jäädessä sivualalle, jää tilaa luonnollisesti miehille: pääosassa lakia pakoilee syytön Jon Finch, jonka rooli Richard Blaneyna on tempperamenttinen, mutta silti kovin kasvoton. Vaikuttaakin hieman siltä, että käsikirjoitus ei anna Finchille tarpeeksi tilaa näytellä: varsinkin kun päähuomio keskittyy väkisinkin murhaajaa näyttelemään Barry Fosteriin. Robert Ruskin hahmo onkin todella monipuolinen: alunperin Hitchcock tarjosi roolia veteraaninäyttelijä Michael Kainelle, mutta tämän kieltäydyttyä remmiin astui kieltämättä hieman Kainelta näyttävä Foster tehden upeaa työtä. Foster tarjoileekin Hitchcockin siipien alla mielenkiintoisen henkilökuvan selvästi liikaa äitinsä vaikutusvallan alla olevasta miehestä, jonka katkeruus naisia kohtaan tulvii esiin väkivaltaisina ryöppyinä. Iloisen ja rennon ulkokuoren alla piileekiin piinattu ja kylmä mies, joka ei pysty vastustamaan viettiään murhata.

Erikoisiakin asioita Frenzystä löytyy: vaikka Hitchcock on tehnyt monta elokuvaa, joissa on ollut tietynlainen eroottinen lataus (esimerkiksi Vertigo), niin Frenzyssä on ensimmäiset Hitchcockin ohjaamat alastonkohtaukset. Elokuvaa on myös luonnehdittu Hitchcockin viimeiseksi hyväksi elokuvaksi, mikä lienee totta luonnollisista syistäkin. Muutenkin elokuvan ote vaikuttaa aavistuksen väsyneeltä: ikään kuin kaikkia mahdollisia elementtejä ei ole laitettu täysillä peliin. Harmaan ja hieman jopa ahdistavalta tuntuvan Lontoon kadut ja itse elokuva kuhisee kuitenkin osuvia sivurooleja, joista voi bongata mm. Pokka pitää -sarjasta tutun Clive Swiftin. Silti, olipa ohjaaja Frenzyssä mukana "täysillä" tai sitten ei, elokuva muuttuu loppua kohden koko ajan Hitchcockin aiempien elokuvien kaltaiseksi jännittäväksi hermopeliksi, joka loppuu tarkoituksella kiusallisesti ja hämmentävästi.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.