elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Olen muistelevinani kuinka Bio Rex mainosti aikanaan Agustín Díaz Yanesin elokuvaa, Ja paholainen loi naisen (Sin noticias de Dios), valtavalla ja eritoten katsojaa houkuttelevalla...

Olen muistelevinani kuinka Bio Rex mainosti aikanaan Agustín Díaz Yanesin elokuvaa, Ja paholainen loi naisen (Sin noticias de Dios), valtavalla ja eritoten katsojaa houkuttelevalla seinälakanalla. Hyvä markkinointi vaikuttaa olevan elokuvalle tarpeen, sillä Yanesin vasta toinen (ja peräti viiden vuoden tauon ohjaustöihin aiheuttanut) elokuva on kaikilta osa-alueiltaan suhteellisen heikko niin tasoltaan kuin tunnelmaltaan -melkeinpä valitettavasti. Yanesin elokuvassa on kyllä hyvä juoni, mutta heikko juonenkuljetus, sekä hyvät näyttelijät, mutta heidän roolinsa ovat yksinkertaisesti liian onttoja ja yksiulotteisia, joka sortaa katsojan välillä haukottelun partaalle. Yritystä kyllä on, mutta ei tirehtööriä, joka pystyisi pitämään puolelta toiselle huojuvat korret pystyssä.

Eniten sympatioita keräävät joka tapauksessa elokuvan tähdet: pääroolissa olevan ja pitkän uran tehneen Victoria Abrilin enkeli-Lola on silti valitettavan etäinen hahmo, jonka päättäväinen olemus kompensoi muuten sisäänpäinsulkeutunutta luonnetta. Vastapainona toimiva, kaikille varmasti tuttu, Penélope Cruz puolestaan saa päästää hieman höyryjä pihalle Helvetin agenttina, mutta silti Cruzin narttumaisesta roolista olisi saanut huomattavasti enemmän irti kuin ne muutamat vihaiset ilmeet ja kulmien alta luimistelut. Miespääosassa masenteleva Demián Bichir on yhtä elokuvan kanssa: tylsä ja mitäänsanomaton haaveilija, joka uskoo voittavansa nyrkkeilyssä mestaruuden. Kuten monesti, vain sivuroolit tuovat eloa ja pirteyttä elokuvaan ja niin käy myös nyt: Fanny Ardant tuo elokuvaan hymyllään voimaa ja eleganttiutta kun taas edelleen nousukiidossa oleva Gael García Bernal on sisäistänyt elokuvalle tarkoitetun rennon otteen. Harmi vain, että heidän panoksensa hukkuu elokuvaan kuin pieru Saharaan.

Hämmentävää kyllä, Ja paholainen loi naisen -elokuvan pitäisi olla genren mukaan komedia, vaikkei se ainakaan katsojan näkokulmasta sitä ole. Enemmänkin Yanesin elokuva on itseironinen ja väkivaltainen pelastuksen ja kadotuksen kavalkadi, joka rönsyilee liian moneen suuntaan. Nauruja elokuva ei todellakaan katsojalleen tarjoa: ehkäpä pari hymähdystä, mutta tosiasia on, ettei satunnaiselle läimimiselle, uhkailulle ja aseen heiluttelulle voi oikein nauraakaan. Ainoastaan helvetin kierosti toimiva logiikka rangaistuksesta ja Bernalin rento sivurooli tuovat elokuvaan humoristista sävyä. Muuten elokuva onkin sitten sitä harmaata taistelua Bichirin näyttelemän Mannyn sielusta, joka häilyy jossain hyvän ja pahan välimaastossa ja taitaa sinne loppujen lopuksi jäädäkin ainakin moraalisesti. Masentavaa onkin, että potentiaalia kyllä elokuvassa olisi vaikka muille jakaa -se ei vain pääse missään vaiheessa oikeuksiinsa, vaan jää odottamaan tulemistaan hamaan tulevaisuuteen saakka.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.