elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Wolfgang Petersenin epävirallisen ‘meri-trilogian’ päätöselokuva, Poseidon, on lyhyestä kestotaan huolimatta laahustava ja tylsä kokonaisuus joka uppoaa painonsa alle nopeammin kuin sen nimikkoalus. Ohjaaja Petersenin...

Wolfgang Petersenin epävirallisen ‘meri-trilogian’ päätöselokuva, Poseidon, on lyhyestä kestotaan huolimatta laahustava ja tylsä kokonaisuus joka uppoaa painonsa alle nopeammin kuin sen nimikkoalus.

Ohjaaja Petersenin viimeiset vuodet Hollywoodin ohjaajana ovat jättäneet jopa miehen kovimmat fanit kylmiksi. Niin suuret megaspektaakkelit kuin Troija ja Meren Raivo ovat olleet vain puolivalmiita kokonaisuuksia, joiden pelastavat arvot ovat yleensä olleet kiinni tehosteissa sekä näyttelijöissä. Poseidonissa ei ole tehosteista pulaa – elokuvan visuaalinen puoli on huikea – mutta hahmot ovat auttamattoman latteita. Kokonaisuus hapuilee hetkittäin jossain keskiverto rymistelyn ja campin rajamaastossa.

Juoni on yksinkertainen. Suuri hyökyaalto kaataa megaristeilijä Poseidonin tämän uuden vuoden matkalla, jättäen selviytyjät loukkuun pinnan alle muodostuneeseen ilmataskuun. Seitsemän stereotyyppiä päättää paeta omin avuin laivasta. Mukana on ex-pormestari, ex-palomies, Kurt Russel. Tämän kapinallinen tytär kihlattunsa kanssa. Itsetuhoinen homoseksuaali Richard Dreyfuss. Salamatkustaja Mia Maestro, äiti ja tämän pakollinen Hollywood-lapsi. Heitä johtaa Josh Lucasin entinen merimies. Kenenkään menneisyyteen ei sukelleta pintaa syvemmälle, eikä kenestäkään jaksa näin ollen välittää yhtään. Elokuva tuntuu vain heittävän ilmaan hahmoja kuin valmiista muotista, olettaen että katsoja löytäisi heistä samaistumisen kohteita. Vaikea tosin kuvitella kuka voisi samaistua näinkin karikatyyrimäisiin hahmoihin.

Lopulta Poseidon sortuu siihen pahimpaan rikokseen mitä jännityselokuva voi tehdä. Se ei jännitä. Paljon tapahtuu, asioita räjähtelee, käytävät tulvivat ja koko ajan ollaan hukkumassa. Mutta kertaakaan näissä hetkissä ei välity vaaran tunne. Hetki jossa hahmot ovat jumissa ilmastointikanavassa joka on täyttymässä vedellä pitäisi olla jännittävä, mutta kokonaisuus on vain tylsä, elokuvan pelatessa niin varman päälle että tietää varmasti mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun vielä ängetään mukaan se pakollinen lapsi pulassa hetki, alkaa jo tuntua siltä että katsojaa aliarvioidaan ja rankasti.

Komeaa katseltavaa elokuva kuitenkin on. Tehosteet ovat huippuluokkaa ja lavasteet hienoja. Näyttelijät ovat komeita ja kauniita, muutama heistä onnistuu olemaan jopa karismaattinen. Tästä kunnia Kurt Russelille ja suht tuntemattomalle Josh Lucasille. He ovatkin pelastavat tekijät mitkä onnistuvat pitämään Poseidonia pinnalla hetken aikaa. Mutta sekään ei pelasta laivaa – tai elokuvaa – joka on niin täynnä reikiä kuin tämä.

Yhteenveto
Komean ulkokuoren paljastuu alta ontto kokonaisuus, joka vajoaa ensimmäisen puolituntisensa jälkeen kuin kivi elokuvallisiin pohjamutiin.

Joonatan Itkonen Toimittaja

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.