Kovaotteiset Miehet

Kaksinkertainen Oscar-ehdokas William Friedkin teki kaksi vuotta ennen Exorcistia oman läpimurtonsa ja samalla uransa parhaan elokuvan French Connectionin. Se tuo esiin Friedkinin ilmiömäisen kyvyn luoda mieleenpainuvia kuvia, tunteita ja kohtauksia. French Connection teki Friedkinistä a-luokan ohjaajakyvyn eikä suotta. French Connection on kaikin puolin mestarillisesti rakennettu elokuvaklassikko.

Elokuva kertoo tarinan kahdesta huumepoliisista Jimmy ‘Popeye’ Doylesta (Gene Hackman) ja Buddy ‘Cloudy’ Russosta (Roy Scheider) sekä heidän epäilyksistään Ranskasta tuotavaa huumelähetystä kohtaan. Kaikki alkaa pienestä epäilyksestä, jotka epätoivoisilta tuntuvien hetkien jälkeen osoittautuvat tosiksi. Ranskalainen hienostorikollinen Alain Charnier (Fernando Rey) on tuomassa suuren määrän huumeita Yhdysvaltoihin ja on Popeyen ja Cloudyn homma kerätä todistusaineistoa häntä vastaan.

Popeyelle onnistuminen on ainoa vaihtoehto ja hänen karski olemuksensa ja rankat metodinsa pohjustavat hänen raivoaan kun joku asia menee pieleen. Hän ei välitä ketä satuttaa sanoillaan tai teoillaan kunhan homma tulee hoidettua. Kun hän kerran saa aavistuksen, että joku on pielessä niin se paise kaivetaan täysin auki vaikka välillä kaikki näyttäisi epätoivoiselta ja täysin mahdottomalta. Popeye ei hyväksy sitä, että Charnier pääsee pakoon vaan jää mielummin ammuskelemaan haamuja kuin luopuu toivosta. Hänelle työ on kaikki kaikessa. Hackmanin roolityön nähtyään on vaikea uskoa rooliin aikaisempia valintoja kuten James Caania tai Peter Boylea.

Elokuva keräsi ilmestymisvuonnaan 1971 (jolloin palkitsemiset vielä merkitsivät jotain) kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, joista voitti parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan pääosanäyttelijän, parhaan leikkauksen ja parhaan käsikirjoituksen palkinnot eli kaikki ns.tärkeimmät. Hackmanin roolisuoritus Popeyenä on hänen uransa ehdoton kohokohta. Hänen ja Scheiderin kemia työparina sisältää sopivan määrän huumoria ja veljeyttä, jota katsoja suorastaan toivoo näkevänsä. Kemiat pelaavat yksi yhteen ja hahmoihin on helppo samaistua.

Ennen French Connectionia Friedkin oli ohjannut muutamia epämääräisyyden harmaaseen massaan lukeutuvia tusinaelokuvia, mutta teki yksityiselämässään omaa elokuvauraansa suuresti auttavan tempun. Hän seurusteli ohjaajalegenda Howard Hawksin tyttären kanssa ja kysyikin Hawksilta itseltään mitä mieltä tämä oli hänen elokuvista (huom. tämä oli ennen French Connectionia). Suorapuheisuudestaan tunnettu Hawks sanoi Friedkinille suoraan, että tämän elokuvat ovat todella huonoja. Jos hän jatkaisi tällä linjalla, ei hänen ura kestäisi montaakaan vuotta kauemmin. Hawks ehdotti Friedkinille uudenlaista lähestymistapaa ja samaistuttavia hahmoja. Hawks päätti keskustelun ehdottamalla Friedkinille takaa-ajokohtausta, jollaista kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt. Seuraavana elokuvanaan Friedkin teki French Connectionin. Juuri sellaisen elokuvan, jota Hawks oli hänelle ehdottanut. Ylemmällä tasolla kulkevan junan ja tiellä kulkevan auton välinen kamppailu on hengästyttävää katseltavaa ja lukeutuu kaikkien aikojen parhaisiin toimintakohtauksiin. Takaa-ajokohtauksista tuli Friedkinille tavaramerkki, joita hän rakensi jokaiseen elokuvaansa. Kaikki tämä oli Howard Hawksin ansiota.

Oli miten oli. French Connection on rikoselokuvan merkkiteos. Se luo oman likaisen maailmansa, jossa hyvän ja pahan raja on häilyvä eikä kukaan ole täydellinen.