Kiss of the Dragon

Jo nelikymppinen Jet Li on ehtinyt näytellä kohtalaisen monissa kungfu-elokuvissa niin Kiinassa kuin Hollywoodissakin. Suuren yleisön huomion mies sai viimein vuonna 1998 Tappavan aseen neljännen osan muodossa, vaikkakin kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Romeo Must Die sai ehkä vieläkin enemmän näkyvyyttä mediassa. Nämä elokuvat eivät kuitenkaan kuuluneet miehen uran tähtihetkiin, vaan todelliset helmet löytyvät jo paljon varhaisemmilta vuosilta Once Upon a Time in Chinan muodossa. Myöhemminkin mies on tehnyt laadukkaita elokuvia, mutta vuonna 2001 valmistuneen, ranskalaissyntyisen Chris Nahonin ohjaaman ja varmasti kaikkien tunteman Luc Bessonin käsikirjoittaman elokuvan, Kiss of the Dragonin kohtalona oli jäädä eräänlaiseksi väliinputoajaksi ja/tai hengähdystauoksi miehen uralla kaikesta viihdyttävyydestä huolimatta.

Viihdyttävyyttä ja näyttävyyttä Kiss of the Dragonissa on ja sitä riittää aivan alusta loppuun, kun Jet Lin näyttelemä kiinalainen komisario mättää pariisilaisia poliiseja turpaan oikein urakalla. Kömpelösti ja konemaisesti puhuvaa Li:tä ei puheen puolesta jaksa kauaa katsella, mutta akrobaattiset liikkeet ja toiminta onkin sitten paljon parempaa. Aavistuksen Jackie Chanmaiselta, mutta raaemmalta, näyttävä toiminta on yksinkertaisesti pirun viihdyttävää katseltavaa. Pahat poliisit saavat niin pahasti kyytiä, että karismaattisen Tchéky Karyonkin tukka alkaa vähitellen harmaantua enemmän ja enemmän. Silti pahaa poliisia näyttelevä Karyo on elokuvan paras lenkki: miehelle kirjoitetut vuorosanatkin kuulostavat aksenttisella englannilla todella hyvältä ja mieleenpainuvilta: “There is a time for diplomacy and a time for action. Diplomacy is dead.“. Sen sijaan Bridget Fonda on käytännössä pettymys: likaiselta lumpulta tarkoituksellisesti näyttävä Fonda on roolissaan mitäänsanomaton pakollinen, tarinaa ontosti täydentävä, lenkki.

2000-luvun puolella Luc Bessonin nimellä on myyty jos jonkinlaisia elokuvia viitaten markkinoitavan elokuvan mahdolliseen laadukkuuteen. Kiss of the Dragon on malliesimerkki näistä elokuvista, jotka ovat olleet laadultaan keskinkertaisia tai jopa alle sen. Siitä joukosta muovinen Transporter oli yksi epäonnistujista, kun taas Kiss of the Dragon onnistuu nimenomaan viihdyttävyydellään nostamaan itsensä suurin piirtein arvosteluasteikon puoleen väliin. Tuloksena on tarinallisesti lineaarinen ja testosteroninen hakkausmättö, jossa miehiä hakataan, potkitaan, poltetaan kuumalla silitysraudalla ja jossa poliisit tuhoavat puoli Pariisia ilman, että kukaan joutuu selittämään yhtään mitään edes siviilien saadessa osumia.