elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Koska henkinen tasapainoni koki kolauksen jo Täydellisestä miehestä, päätin järkyttää sitä lisää katsomalla Tamry Davisin ohjaaman Crossroadsin, lapsille ja teineille suunnatun, Britney Spearsin tähdittämän...

Koska henkinen tasapainoni koki kolauksen jo Täydellisestä miehestä, päätin järkyttää sitä lisää katsomalla Tamry Davisin ohjaaman Crossroadsin, lapsille ja teineille suunnatun, Britney Spearsin tähdittämän paskan promootio-elokuvan. Crossroads kertoo kiteyttäen kipeän kasvutarinan Lucysta (Spears), äidin jättämästä ja isän kasvattamasta söpöstä nörtistä, jolla ei tietenkään ole koulussa kavereita. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun vanhat lapsuudentoverit ja tietenkin kova tuntematon sälli, Ben, lähtevät road tripille kohti Los Angelesia omine motiiveineen. Seurauksena on paljon laulamista ja vähän näyttelemistä, kun nelikko kiitää halki Amerikan vanhalla autollaan.

Ymmärrän kyllä jossain mielessä, että suosituille pop-tähdille täytyy pedata oma elokuva. Silti en täysin käsitä, että miksi niistä täytyy välttämättä tehdä sisällötöntä ja sielutonta jätettä. Pääroolissa oleva popin vahanukke, Britney Spears, on niin kamala, että välillä mikään ei oikeasti riitä. Kun näyttelemistä on vaikea katsoa ja juoni on todella tylsää höttöä, niin ajatelkaa kun nyt jo rouvistunut eukko laulaa luikauttaa laulujaan ja tietenkin tilaisuuden tullen yhdessä muiden kanssa. Siinä raiskataan porukalla niin Shania Twainin että Sheryl Crown hittejä niin kornisti, etten oikeasti enää tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Spearsinkin ainoat näyttelijänkyvyt tuntuvat jäävän alusvaatteissa keikistelyyn ja mukana roikkuvat Anson Mount, Zoe Saldana ja Taryn Manning ovat oikeasti huonompia näyttelijöitä kuin TV-Tampereen Ämpäripää olisi. Ja ihan kuin sekään ei riittäisi: elokuvaan on saatu mukaan häpäisemään itsensä niin Kim Cattrall kuin varmaankin kaikkien tuntema Dan Aykroyd, joiden roolit ovat juuri niin tienristeyksessä, että kääntyisivät edes luoja sentään oikeaan suuntaan!

Jos jotain positiivista täytyy lähteä Crossroadista hakemaan, niin täytyy sanoa, että ainakin antipatiani Spearsia kohtaan kasvoivat viimeinkin lähes sietämättömiksi. Kauniin ulkokuoren alla tosiaankin on ruma ankanpoikanen, jonka kuoriutumista elokuvatähdeksi kukaan ei halua nyt eikä tulevaisuudessa nähdä. Pahinta elokuvassa kuitenkin oli se, ettei sitä voinut edes katsoa silmät kiinni: pelkän äänenkin kuuntelu sai aikaan spontaanisia oireita, kun aivoni yrittivät paeta nenäni kautta selvemmille vesille. Kiitos ja älkää oikeasti katsoko.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.