Abyss -Syvyys

James Cameron: tuottaja (Solaris), käsikirjoittaja ja ohjaaja (Aliens, Terminator, Titanic). Mies, jonka käsistä ovat syntyneet monet menestyneet kassamagneetit ja kunnon kasari-väännöt, jotka ovat innostaneet eri sukupolvien miehen raakileita testosteronisiin iltoihin sohvan ääressä. Nimi, joka oli viimeistään vuonna 1997 kaikkien huulilla Titanic-hypen keskellä ja ennen kaikkea varsinainen satu-setä, jonka kynästä syvällä meren uumenissa tapahtuva arvosteltava elokuva tapahtuu. On aika kirjoittaa sananen yhdestä vanhasta suosikistani, jonka nimi on Abyss -Syvyys.

60 knots, no wave lines; the Reds don’t have anything that fast.

Pelin henki on oikeastaan heti selvä. Kylmän sodan ympärille, sen viimeisiin kuolinkouristuksiin takertuva Abyss ei ole mikään Nemoa etsimässä. Yllättäen se ei ole myöskään mitään toimintaelokuvien mieheksi profiloituneen Cameronin mouhoamista ja räjäyttelyä, vaan seikkailua, draamaa, jännitystä ja scifiä yhdistelevä coctail, jonka kirsikkana totiseeraa Ed Harris. Täysin vedenalaiseksi leikiksi menevä Abyss onkin suurta ja oudon viihdyttävää katseltavaa, jossa musta ja kylmä pimeys saa uusia, sinisiä, värivivahteitaan halogeenilamppujen katveessa. Uponneen sukellusveneen “pelastaminen” saakin jatkuvasti lisää ulottuvuuksia ja teemoja, jotka nousevat pikkuhiljaa yleismaailmalliseksi pohdinnaksi ja kyyhkysen kantamaksi viestiksi asti.

Elokuvan näyttelijätkin ovat silkkaa rautaa. Pääroolissa sukeltaa ja hallinnoi yksi Hollywoodin karismaattisimmista näyttelijöistä, Ed Harris, jonka rooli merenpohjassa olevan porauslautan päällikkönä on arkisen sankarillinen. Useita aspekteja elokuvaan tuova Harris on omiaan epäitsekkäänä, rakkautensa menettäneenä, mutta yhä siihen uskovana miehenä. Harrisia täydentävät hyvin naispääosassa oleva Mary Elizabeth Mastrantonia ja joo-miehenä sivuroolin tekevä Leo Burmester. Yksi elokuvan kulmakivistä on myös Michael Biehn, jonka roolit olivat loistavia jo Aliensissa ja Terminatorissa. Biehn on elokuvassa Harrisin näyttelemän Budin totaalinen vastakohta: narsistinen ammattisotilas ja introvertti, joka hermopaineessa alkaa osoittaa sekoamisen merkkejä saaden koko porauslautan varpailleen.

Muutenkin Abyss on upea ja viihdyttävä elokuva. Sen kylmänsininen ja metallin harmaa tunnelma on omiaan viihdyttämään jokaista kotisohvalla vietettyä minuuttia ja jopa viidennellä katselukerralla kaikesta huolimatta iskevä jännitys liimaa takapuolen sohvaan kiinni vähintäänkin vakuuttavasti. Tehosteetkin jylläävät, mutta tällä kertaa mielestäni juuri sopivasti tuoden mieleen lähinnä Seitsemännen asteen yhteyden ainakin valojen osalta. Kaiken kruunaa aavistuksen klaustrofobinen ja hukkumisen pelkoon vannova, valtavameren paineessa vellova, henki, jonka hienovarainen ja sodanvastainen sanoma hiipii esiin väkevästi. Minulle Abyss onkin yksi 80-luvun parhaimmista scifeistä, joka ei jää vain tehosteidensa varaan, vaan elintärkeä, sähköäkin tuova kaapeli, löytyy jostain paljon syvemmältä… Pinnan alta.