elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Ihminen on aina halunnut katsella sirkushuveja: jo muinaiset roomalaiset kokoontuivat amfi-teattereihinsa katsomaan näytelmiä ja muita huvituksia, jotka veivät huomion pois arjen tylsyydestä -ainakin hetkeksi....

Ihminen on aina halunnut katsella sirkushuveja: jo muinaiset roomalaiset kokoontuivat amfi-teattereihinsa katsomaan näytelmiä ja muita huvituksia, jotka veivät huomion pois arjen tylsyydestä -ainakin hetkeksi. Nykypäivän modernissa maailmassa elävä ihminen ei ole muuttuneesta ympäristöstään huolimatta mikään poikkeus: hän haluaa huvinsa, milloin missäkin muodossa. Yksi näistä muodoista on lauantai-illan elokuvat kolmoselta, joista tällä kertaa vuorossa oli kaikenlaiseen örrimörri-kauhun ja jännityksen tarpeeseen vetoava Reliikki, jonka omaperäisyysprosentti ei ainakaan synopsiksessa ole sitä maagista sadan prosentin rajaa lähellä.

Perusmättöön syyllistyi tällä kertaa Peter Hyams, belgialaisen taistelukoneen Jean-Claude Van Dammen elokuvan, Timecopin, ohjannut mies, jonka myöhempiin töihin kuuluu Schwarzeneggerin tähdittämä End of Days. Reliikki on tuttua tavaraa kaikille, jotka ovat nähneet aikaisemmin mystisiä jännitys- tai toimintaelokuvia, joissa iso, salaperäinen ja mahdollisimman monta hammasta omistava hirviö jahtaa milloin mitäkin isotissistä naista "arkisessa" viidakossa. Onneksi kuitenkin viidakko jätettiin edes hieman taka-alalle, sillä Chigacon luonnontieteelliseen museoon eksynyt ökkömönkiäinen on jälleen kerran oman genrensä kliseinen tapaus. Porukkaakin pätkitään sitä tahtia, että elokuvan uhritkin tarvitsivat melkein jonotusnumerot.

Jonotuslista ei ole kuitenkaan päärooliin ollut pitkä, sillä ehkä hieman yllättäen miespääosan vetää lävitse Tom Sizemore, yksi Hollywoodin mielenkiintoisemmista näyttelijöistä. Jo Tony Scottin True Romancessa ja Oliver Stonen Natural Born Killersissä säväyttänyt Sizemore on ollut aina persoonallisella otteellaan sopiva lisämauste jokaiseen elokuvaan. Ilmeisesti poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön, sillä Reliikissä Sizemoren rooli poliisin murharyhmän taikauskoisena komisariona on flegmaattinen ja ilmeetön alisuoritus, jolle voi antaa peukut vain kenties siitä, että se kuvaa koko elokuvan otetta. Samalla linjoilla on myös naispääosassa harhaileva Penelope Ann Miller, joka onnistuu vain tekemään elokuvasta puuduttavampaa katsottavaa sivuosien Linda Huntin ja ärsyttävän Chi Moui Lon kanssa.

Reliikki on niitä elokuvia, jotka olisi melkein pitänyt jättää tekemättä, vaikka sitä televisiossa esitetäänkin vähintään toista kertaa. Se on yhden illan juttu, launtai-illan hämärä kevennys, jonka katsoo puolivaloilla lävitse. Silti kaikkea katsojankaan ei välttämättä tarvitse yrittää kestää: kaavamaisen juonen ollessa sitä, mitä se on, ja ihmisten juoksennellessa taas milloin missäkin pimeässä sopessa aina taidenäyttelystä kellaritason pimeisiin tunneleihin, on vain hyväksyttävä se tosiasia, että television voi myös laittaa kiinni. Kuivien vitsien kaikuessa ("Something’s wrong… This brain is light – even for a man.") ja ihmisten kuollessa voi oikeasti miettiä vakavasti sitä, mitä katsoisi seuraavaksi… Ehkä.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.