Kymmenen mahtavaa hetkeä elokuvissa osa IV: Pahikset

Artikkelisarja on päässyt neljänteen osaansa, ja sankareitten jälkeen arvattavasti elokuvien kermaan, pahiksiin. Niin kauan kun ollut sankareita joihin on voinut samaistua, on ollut vastakaikuna myös karismaattisia pahiksia, niitä joita on ollut ilo vihata. Aina klassisista Kapteeni Koukuista nykypäivän Sauroneihin, ovat pahikset olleet näkyvä osa klassista tarinankerrontaa. Olen jättänyt listalta sellaiset klassiset ‘pahikset’ pois kuin Tappajahai ja Alien, siitä syystä että hirviöt saavat myöhemmin oman listansa. Tällä kertaa keskitymme vain ihmishirviöden erikoiseen maailmaan.

10. Col. William Tavington (The Patriot)
Mel Gibsonin muuten haukotuksia herättävän elokuvan valopilkku on brittipahisten parhaimmistoa edustavan Jason Isaacsin esitys julmana Tavingtonina. Raudansinertävien silmien takaa piilevä pahuus on parhaimmillaan miehen teloittaessa siviilejä armotta, toteamalla tekevänsä työtä maansa puolesta.

9. Hans Gruber (Die Hard)
Jos toimintaelokuvien käsikirjoituksille voitaisiin antaa oscareita, olisi Die Hard ollut aikoinaan kova ehdokas. Varsinkin Alan Rickmanin esittämä Gruber on tehokkaimpia ja sulavimpia rikospomoja mitä on nähty. Miehen pettämätön karisma on huipussaan hänen katsoessaan poliisien pelaamista hänen pussiinsa hän kylmänrauhallisesti toteaa: “Pyydätte ihmettä, annan teille FBI:n.”

8. The Operative (Serenity)
Tiukan kamppailun jälkeen Serenityn pääpahis onnistui kapuamaan listalle ansaitulle sijalleen. Sulavakäytöksinen, rauhallinen ja uskomattoman sympaattinen tappaja langettaa varjonsa ensi hetkistä alkaen elokuvan päälle eikä päästä katsojaa irti otteestaan kertaakaan. Näyttelijä Chiwetel Ejiofor tuo roolinsa eittämätöntä karismaa ja tyyneyttä muuten julmaan hahmoonsa, joka murhatessaankin toteaa “Tämä on hyvä kuolema.”

7. Amon Goeth (Schindlers List)
Listan ainoa varsinainen pahis jolla ei ole hyviä tai sympaattisia puolia. Hän on myös ainoa listan pahis joka perustuu aitoon ihmiseen. Natsien hirmuteoille kasvot antava Ralph Fiennes tekee huiman suorituksen Goethin kaltaisen hirviön eloon herättämisessä ja jokaisella katselukerralla onnistuu herättämään aitoa pelkoa jaksaessaan vakavalla naamalla, täysin inhimillisesti, uskotella että kaikki tämä on vain hyvästä.

6. Alex De Large (A Clockwork Orange)
Nöyrä kertojamme, hänen sanoin oma anti-sankarimme, hän jota meidän tulisi rakastaa ja empatisoida. Kubrickin todellisen mestariteoksen pääkonna Alex on nuorisorikollisten numero yksi. Kaikkea raiskauksista murhaan, Alex on tehnyt sen kaiken, ilman häivääkään häpeästä tai pahoillaan olemisesta. Mutta suurin ihme Alexin tarinasssa, on Kubrickin valtava lahjakkuus kertoa tarina siten, että vaikka mitä Alex tekikään sen alussa, on yhteiskunta aina häntä astetta pahempi ja loppua kohden, kun julma maailma polkee Alexin päälle, me oikeasti olemme hänen puolellaan.

5. Norman Stansfield (Léon)
Tämän koko listan olisi teoriassa voinut täyttää Gary Oldmanin uskomattomilla pahiksilla. Vaikka hänen Zorg hahmonsa Bessonin toisesta mestariteoksesta, Fifth Elementistä, on ehkä hauskempi, pääsee Stansfield listalle yksinkertaisesti siitä syystä, että tässä roolissa Oldman pääsee erinomaisesti näyttämään nerokkuutensa näyttelijänä. Katsokaa hänen kohtauksiaan nuoren Portmanin kanssa poliisitalon vessassa, kun Oldman tajuaa tappaneensa tytön veljen, tai Oldmanin ensimmäinen kunnon kohtaus, verilöylyn vallitsessa samalla kun Beethovenin kuvitteellinen symphonia soi hänen päässään. Nerokkaan näyttelijän parhaita hetkiä, tämän irrotellessa kunnolla hienon elokuvan huippuhetkinä.

4. Darth Vader (Star Wars)
Klassisten pahisten pahis. Lapsuuden tunnetuimpia hahmoja ja lukemattomien imitaatioiden uhri. Ikonisen hahmon listalle pääsyn melkein esti Hayden Christensenin järkyttävän huono esitys uudessa trilogiassa, mutta nostalgian siivittämänä, James-Earl Jonesin bassoäänen avulla, Darth Vader kipuaa oikeutetulle paikalleen historiaan. Kuka voisi unohtaa miehen parhaita hetkiä niin Uuden Toivon lopusta kuin Imperiumin Vastaiskun kuuluisammasta hetkestä? Se on merkki vahvan hahmon voimasta, kun edes upouudet inkarnaatiot roolihahmosta eivät pysty vähentämään alkuperäisen loistoa.

3. The Toothfairy (Red Dragon)
Ralph Fiennes esiintyy listalla toista kertaa, Hannibal Lecter-sarjan kolmannessa osassa, ehkä pelottavimpana mielipuolena mikä on nähty. Silti vahvaa empatiaa herättävä Dolarhyde on traaginen hahmo varsin teatraalisissa mittasuhteissa, kaikesta siitä pahasta huolimatta mitä hän on tehnyt elokuvan aikana. Mutta muistettavimpia hetkiä eivät ole kuitenkaan hänen traagiset osansa, vaan hänen uskomaton muodonmuutos piinatusta miehestä alter egokseen, Punaiseksi Lohikäärmeeksi. “Edessäni te oikeutetusti vapisette, mutta te ette ole minulle velkaa pelkoanne… Te olette velkaa kunnioituksenne!”

2. Hannibal Lecter (Silence of the Lambs)
Mutta mikään ei käy kieltäminen Anthony Hopkinsin uskomatonta pahan ruumiillistuman tehokkuutta, edes vuosien jälkeen. Lecter on yhtäaikaa säälimätön, epäinhimillisen julma, nerokas ja karismaattinen. Hänen muistettavat kohtaukset eivät rajoitu yhteen tai kahteen, vaan jokikiseen hetkeen joka hänestä edes tunnetaan elokuvassa. Hänen kylmä, värähtämätön, katseensa puhuessaan Starlingille on useiden painajaisten lähde ja tämän melkein pilkallinen aksentti jo elokuvahistorian parhaita ja muistettivimpia.

1. John Doe (Se7en)
Kaikesta huolimatta, pahisten pahikseksi yltää vain yksi, Kevin Spaceyn antikristus itse, John Doe. Modernin mestariteoksen Sevenin kliimaksi autiomaassa on mustanpuhuvan helvetillisen konserton huipentuma, ja Spaceyn lakoniset toteamiset maailman rappiosta ja kuolemisesta hyytäviä. Suunnattoman kunnioitusta herättävän näyttelijätyön kohokohta kuitenkin tulee vasta viimeisillä minuuteilla, kun laatikon viimeinenkin salaisuus paljastuu, ja Spacey kääntyy katsomaan piinattua sankariamme, Brad Pittin muodossa, ja toteaa melkein riemusta hiljaa ratketen, “Hän ei tiennyt.” Jos täydellistä pahuutta voisi konkretisoida, olisi tulos tässä.

Tässä tämän kerran valinnat ja listaukset. Lista ei vieläkään ole definitiivinen, kuten eivät aiemmatkaan, vaan jälleen kerran yhden henkilön mielipide miljoonien muiden joukossa. Sen tarkoituksena on herättää keskustelua, ja ennenkaikkea jokaisen ihmisen omat muistot henkiin heidän lempikonnistaan ja elokuvien merkkihenkilöistä, niistä pahiksista joita rakastamme vihata.