Täydellinen mies

Kuvittele itsesi mieheksi, joka pitää hyvistä elokuvista, joissa saattaa olla vakavaa draamaa, testosteronista toimintaa tai kunnon scifeilyä. Saatat joskus istahtaa sohvalle, aukaista television ja nautiskella elämästä alkoholipitoinen juoma kädessä niitä näitä katsellen Torinon olympialaisia. Sohva tuntuu pehmeältä ja mukavalta, että voisit vaikka ummistaa rauhallisesti silmäsi, kunnes eteesi tuodaan DVD, jossa on ultrasöpön ja hädin tuskin täysi-ikäisen Hilary Duffin kasvot: nuoren naisen, joka on lähes ikoni teiniahdistusta sisältäville rakkauskomedioille. Kyllä, naapuri teki sen taas ja lainasi meille Täydellisen miehen, elokuvan, jonka kansikin näyttää valkoisuudesta huolimatta erehdyttävän pinkiltä -ja onkin sitä.

Mitä tosimies tekee tälläisessä tilanteessa? Ei mitään; pitää turpansa kiinni, syö ruokaansa ja katsoo tätäkin elokuvaa vaikka ihan sillä mielellä, että ajatukset ovat jo tulevassa Suomen pelissä. Syytä onkin, sillä Mark Rosmanin ohjaama Täydellinen mies on kohtalaisesta näyttelijäkaartista huolimatta mitäänsanomaton ja typerä rakkausteinikomedia, jonka ainoana valopilkkuna voi oikeastaan nähdä Sinkkuelämästä ja Kovasta laista tutun Chris Nothin, jonka karismaattisille harteille elokuva lähestulkoon kaatuu. Muut näyttelijät kun vain sattuvat olemaan enemmän tai vähemmän kuraa tai tavanomaisuutta täynnä, että kelloakin tarvitsee vilkuilla turhan paljon. Naispääosat ovat sitä, mitä voi odottaakin: varmasti yhdestä maailman muovisemmasta elokuvasta, Lizzie McGuiresta, tuttu Hilary Duff jatkaa söpöilyään ja teiniahdistustaan tutuin elein ja ilmein. Duffin roolihahmo, Holly, on tämän nuoren näyttelijättären käsissä piinaavan pinnallista tavaraa: ensirakkaus ahdistaa, mutta onneksi bloggailu tuo jotain sisältöä tämän semi-nörtin nuoren naisen elämään. Hollyn äitiä näyttelemä Heather Locklear on myös omanlaisensa, joskin hieman paremmanlaatuinen tapaus: luusereita deittailevasta, sydämensä monta kertaa rikkoneesta äiskästä saisi paljon enemmänkin irti kuin komeita leivoksia.

Vaikka Täydellisen miehen perussynopsis onkin perseestä ja kulunut, vuorosanat lainattu käsikirjoitusten kaatopaikalta ja näyttelijät tyytyvät vain nostamaan palkkashekkinsä, niin yllättäen tälläkin elokuvalla on omat hetkensä. Nuoren naisen oivallukset äitinsä sydänsurujen poistamiseksi tuntuvat oudon arkisilta teoilta ja asioilta ja elokuvan henki vaalii perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta ainakin jollakin tietoisuuden tasolla. Liian monista opettavaisista hetkistä ja elokuvan kestoa pitkittävistä, typeristä, kohtauksista huolimatta Täydellinen mies jaksaa hymyilyttää ehkä muutaman pienen nanosekunnin verran. Koska sekin on paremmin kuin ei mitään, niin tästäkin elokuvasta jää jälkipolville kerrottavaksi ainakin yksi asia: vuokraa/lainaa jokin muu elokuva.