elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Harvemmin pidän kotimaisista elokuvista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana nähdyistä suomalaisista tuotannoista, voin ehkä nimetä viisi elokuvaa joista oikeasti pidin. Vain viisi, ottaen huomioon sen...

Harvemmin pidän kotimaisista elokuvista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana nähdyistä suomalaisista tuotannoista, voin ehkä nimetä viisi elokuvaa joista oikeasti pidin. Vain viisi, ottaen huomioon sen määrän mitä niitä on julkaistu, se on tavattoman pieni määrä. Olen pitkään ollut, ja olen vieläkin, sitä mieltä että suomalainen elokuvakulttuuri on junnaamassa pahasti paikoillaan, ja että ellemme pian kehity tulemme jäämään siihen vielä pitkäksi aikaa. Vuosi 2005 oli kuitenkin jo askel parempaan suuntaan. Saimme nähdä niin Aku Louhimiehen raskaansarjan draaman, kuin myös huippusuositun (joskin minusta suuresti yliarvostetun) Star Wreck elokuvan julkaisut. Vuoden 2005 viimeinen elokuva julkaisu on myös kotimaista satoa, ja yllättävän hyvää sellaista. Fc Venus saattaa jopa olla viihdyttävintä kotimaista elokuvaa mitä on tähän mennessä tehty.

Pete on intohimoinen futiksen pelaaja. Umpisurkeassa Fc-heman joukkueessa haaveitaan toteuttava ikuinen pikkumies on niin futiksen pauloissa, koko muun jengin tavoin, että siinä vain saavat sivulliset kärsiä. Futis menee kaiken edelle. Mielummin muistetaan maradoonan kengänkoko kuin vaimon syntymäpäivät, puhumattakaan yhteisistä lomamatkoista. Pete seurustelee myös Annan kanssa, joka muiden naisten tavoin ei pahemmin futiksesta perusta. Mutta kun Fc-HeManin miehet ilmoittavat lähtevänsä saksaan futiksen MM-kisoihin, palaa naisilta hihat. Niinpä lyödään vetoa; naiset saavat treenata futista kesän loppuun asti, silloin pelataan sukupuolten välinen matsi jonka lopputulos vaikuttaa kaikkien elämään. Jos miehet häviävät, heidän tulee unhoittaa futis elämästään kokonaan. Jos taas naiset häviävät, on miesten futis pysyvä. Nyt ja ikuisesti, ilman mitään valituksia koskaan.

Mielenkiintoisista lähtökohdista käynnistyvä elokuva on ohjaaja Joona Tenan esikoinen. Eikä mieheltä selvästi kunnianhimoa tunnu puuttuvan. Aihe on haastava toteuttaa hyvin, hahmoja on paljon ja elokuvan loppupuolella tapahtuva matsi on vaikeaa kuvattavaa. Silti kuin ihmeen kaupalla Tena ei ainoastaan onnistu vain tavoitteessaan, hän onnistuu tekemään sen niin hyvin että elokuva hetkittäin näyttää ja tuntuu ihan kansainväliseltä työltä. Jopa yleensä niin tökeröltä kuulostava suomalaishuumori toimii. Huumori on hyvin kirjoitettua, vitsit nokkelia ja näyttelijöiden koominen ajoitus osuvaa. Olin suorastaan shokissa kun huomasin nauravani ääneen useita kertoja elokuvan aikana. Vaikka en futista ole eläessäni harrastanut vakavasti, enkä siitä pahemmin edes pidä, onnistui elokuvan huumori juuri kyseisestä lajista tavoittamaan minutkin. Aiempaa kokemusta ei siis aiheesta tarvita, mutta uskoisin että ne jotka suhtautuvat potkupalloon yhtä intohimoisesti kuin elokuvan mieshahmot voivat saada jopa enemmänkin irti siitä.

Kuten aiemmin mainittu, elokuva vilisee hahmoja. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen voisi sanoa että elokuvassa on tasavertaisesti ainakin 12 isoa puheroolia. Suunnatton määrä siis, varsinkin jos yrittää jokaista hahmoa kehittää kokonaiseksi. Onneksi kuitenkin käsikirjoitus antaa tilaa melkein kaikille, ja suurin osa saa omat muistettavat hetkensä jotka jäävät varmasti katsojien mieleen. Huomiopiste on selvästi Fc Venuksen tytöissä, joten miehet jäävät auttamatta sivuun. Mutta kyllä heilläkin on omat hetkensä, jos elokuvan alkupuoli on miesten irroittelua futis-clicheillä, on elokuvan loppupuoli naisten vastaisku sille. Muistettavimpia hahmoja, ainakin itselleni, olivat ehdottomasti Noora Peltokukan esittämä Sari ja Lotta Lehtikarin Mara. Molemmat naiset tekivät hahmoista muistettavia suht pienissä rooleissaan ja selvästi pitivät hauskaa jokaisena hetkenä elokuvan aikana. Miehistä Petteri Summanen tekee takuuvarmaa koomikon työtä ja aina yhtä karismaattinen Taneli Mäkelä on mainio Minna Haapkylän isänä.

FC Venus on jälleen askel parempaan suuntaan Suomalaisen elokuvan kehityksessä. Vaikka tänä vuonna olemme nähneet jo ylistetyn ja kehutun Pahan Maan keräävän palkintoja ympäri maailmaa, uskon silti että se toimii paremmin meille suomalaisille kuin ulkomaalaisille yleisöille. Koska huolimatta sen aiheista, alkoholista ja työttömyydestä, eristäytymisestä ja menetyksestä, se kuitenkin kuvaa suomea ja suomalaista ahdinkoa. Fc Venus, vaikka onkin hömppäkomedia, on hyvin universaali aiheiltaan. Jalkapallo on suunnattoman suosittua lähestulkoon kaikkialla, ja parisuhteet, varsinkin ne erot parien välillä, ovat aina ajankohtaisia. Se että kotimainen elokuva onnistuu näin hyvin tuomaan esille nämä aiheet viihdyttävänä, ja vielä ajoittain hyvin tyylikkäänä, kokonaisuutena on jo iso saavutus täällä. Vaikka elokuvan viimeiset hetket osoittavat merkkejä siitä perisuomalaisesta elokuvakerronan jäykkyydestä, onnistuu FC Venus pitämään pintansa ja selviytymään koitoksesta voittajana.

Yhteenveto:
Hauska ja nokkela suomalainen komedia joka todistaa että kotimaassakin osataan nauraa muullekkin kuin Uunolle tai Matille.

Joonatan Itkonen Toimittaja

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.