elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Marvel-sarjakuvien suurena ystävänä ja jonkinmoisena keräilijänä on pakko todeta uudehkon Fantastic Four -elokuvan olevan melkoinen pettymys oikeastaan jälleen kerran. Surkeaakin surkeamman Elektran ja hieman...

Marvel-sarjakuvien suurena ystävänä ja jonkinmoisena keräilijänä on pakko todeta uudehkon Fantastic Four -elokuvan olevan melkoinen pettymys oikeastaan jälleen kerran. Surkeaakin surkeamman Elektran ja hieman paremman Daredevilin jälkeen monet olisivat ottaneet opikseen ja jättäneet liiat optimismit sarjakuviin perustuvista elokuvista pois. Luotin kuitenkin vielä kerran Hollywoodiin ja sen kykyyn tehdä sarjakuvista hyviäkin elokuvia kuten X-Men 2, mutta valitettavasti täytyy vain istahtaa alas ja todeta, kuinka vanha hyvä saa jälleen kerran kyytiä markkinakoneistolta oikein kunnolla. Turpiin tulee muualtakin kuin Möykyltä ja naminami-kulttuuri valtaa popularistisessa mielessä varmasti ainakin teinien sydämet. Mutta minun sydäntäni ei, sillä Fantastic Four on jotain käsittämätöntä tunarointia vanhan kunnon sarjakuvan kustannuksella.

Olen melko varma, että aikaa sitten edesmennyt Jack Kirby pyöri jonkin aikaa haudassaan, kun Barbershopilla yleisön tuntemaksi noussut Tim Story ja markkinakoneisto tuuttasi Fantastic Fourin pihalle. Tuskinpa elokuva hirveästi hienon cameon tekevää Stan Lee:täkään miellyttänyt, sillä ainakin minusta koko elokuva on jo osittain hahmojensa kuin juonensakin osalta hyvin hajanainen ja epätarkka teos, jonka elokuvallinenkin anti jää oudoksi hyppimiseksi kohtauksesta toiseen ilman sen kummempaa punaista lankaa. Vuonna 1961 ensiesiintymisensä sarjakuvalehden sivuilla tehnyttä supersankariryhmää saakin etsiä elokuvasta pinnistellen. Von Doomikin on vain epäonnistunut liikemies, eikä diktaattorisesti hallitseva monarkki.

Elokuvan näyttelijänsuoritukset ovat hyvin vaihtelevia. Herra Fantastista näyttelevä, minulle "never heard", mutta tutun näköinen Ioan Gruffudd, on hyvin ristiriitainen hahmo Ihmenelosten johtajana, tiedemiehenä ja nerona, jolta jää aikaa töidensä lomasta niin rakkaudelle kuin ystäville. Gruffudd onkin tehnyt hahmosta etäisen, selvästi sisäänpäinsulkeutuneen hahmon, josta katsojan on miltei mahdoton saada otetta. Hänen vastaparinaan oleva, Sue Stormia aka Näkymätöntä tyttöä, näyttelevä Jessica Alba on kauneudestaan huolimatta väärä valinta tämän kaltaiseen rooliin, sillä Sue Stormin ei pitäisi olla huulet törröllään patsasteleva seksiobjekti, jonka täytyy riisua kaikki vaatteensa ollakseen aidosti näkymätön. Vaikka Alba yrittääkin sisäistää rooliaan hieman enemmän esikuvansa kaltaiseksi, pilaa kuitenkin väistämätön seksiobjektina oleminen koko homman alkumetreiltä asti. Viattomat viittauksetkin asiaan vain pönkittävät sitä ajatusta, että Alba myy elokuvaa enemmänkin kauneudellaan kuin näyttelijänlahjoillaan, joka on jo perusajatuksenakin valitettavaa.

Sen sijaan Chris Evans on onnistunut valinta omaan rooliinsa Liekkinä, joka kirjaimellisesti syttyy liekkeihin ja osaa tietenkin myös lentää. Sarjakuvan vauhdikas, seikkailuja janoava ja joskus vastuutonkin naistenmies on elokuvassa yhtä vauhdikas kuin esikuvansakin, ehkä vielä jopa enemmänkin kuin tarpeeksi. Evansin näyttelemän Liekin ego onkin melkein pilvenpiirtäjää suurempi, mutta yllättäen se toimii oikein hyvin yhdessä Shieldistä tutun Michael Chiklisin kanssa, joka Möykkynä täydentään mainiosti elokuvan sivurooleja. Kuten sarjakuvassa, Liekin ja Möykyn keskinäinen nahistelu on yksi perus-synopsiksen suoloista, niin elokuvassa sama leikki on saatu näyttämään välillä toimivalta, välillä ylitse ampuvalta. Leikin varjolla Fantastic Fouriin ollaankin saatu tarvittavaa draamaa, ettei koko homma mene koneilla leikkimiseksi tai supervoimien esittelyksi. Harmi vain, että tunteet ja tuoksut eivät tällä kertaa ole mistään parhaasta päästä, vaan jäävät jonnekin kliseisyyksien rajamaille etsimään omaa paikkaansa Muodon vuoksi -sarjasta tutun Julian McMahonin tavoin, jolle on langennut Ihmenelosten arkki-vihollisen, Tohtori Doomin, osa.

Silti mies ei oikeastaan ole yhtään hullumpi. On näköä, on uskollisuutta esikuvalle ja jopa aavistuksen karismaa, jota suuressa pahassa täytyy ollakin. Silti vanha kunnon agenda kypsyy elokuvassa kuin myöhäinen puberteetti: liian myöhään, ja tuloksena onkin surkea vartti kunnon koneääntä ja tylyä otetta. Muu onkin sitten mielin kielin mielistelyä ja nenän nostamista, joka tavallaan sopii Doomille, mutta taas tavallaan ei sovi: onhan Doom lokeroitu elokuvassa enemmänkin epäonnistuneeksi ja mustasukkaiseksi liikemieheksi kuin ikuisesti kateelliseksi tiedemieheksi, joka vannoo loputonta ja väsymätöntä kostoa Reedille kuin koko Ihmenelosten porukalle.

Mutta mitä sanoa Fantastic Fourista kokonaisuutena? Loppujen lopuksi Fantastic Four on kuin karkkia teineille ja muille lapsenmielisille, joiden mielestä elokuvassa pitää olla enemmän toimintaa kuin ajatusta. Fantastic Four onkin malliesimerkki siitä, miltä näyttää markkinakoneiston "tuottama" elokuva puhtaimmillaan: oheismyynnin tukijana muovisille leluille, mahdolliselle jatko-osalle ja tietenkin keskinkertaisille tai huonoille konsoli- ja tietokonepeleille, jotka ovat jo ajat sitten tulleet kauppojen hyllyille. Fantastic Four onkin vain hetken rahastus, joka menee ajan myötä ohi, ja jota myöhemmin saa aivan varmasti Anttilan ale-korista naurettavaan hintaan hetken päästä: kunhan pahin Jessica Alba ja supersankari-buumi on mennyt ohi. Kun rahastus on lopetettu ja menneet unohdettu, niin jäljelle jää keskinkertaistakin huomattavasti huonompi elokuva, joka ei ainakaan sarjakuvan suuntaan kunnioittavasti kumarra. Vaikka Elektran tasolle ei mennäkään, niin silti jotain tasoa tälläisiltäkin elokuvilta olisi syytä odottaa ainakin fanin näkökulmasta katsottuna. Kiitos ja hyvää yötä.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.