Olin vilpittömän ilahtunut, kun ykköseltä tuli Baskervillen koiran jatkoksi toinenkin Sherlock Holmes -elokuva, joka tällä kertaa kantoi nimeä Sherlock Holmes: Tapaus silkkisukka (Sherlock Holmes and the case of the Silk Stocking). Pääroolin pallikin oli mukavasti vaihtunut ja tosin ihan näppärästi onnistunut Richard Roxburgh oli vaihdettu Rupert Everettiin, jonka pelkkä ulkomuotokin on enemmän perinteisen Sherlock Holmesin suuntaan. Ja mikä parasta: Everett onnistui puhaltamaan tähän tuikituttuun kirjallisuuden hahmoon eloa ja nostetta, joka ainakin miellytti minua.
Tälläkin kertaa Holmes ja hänen ystävänsä tohtori Watson joutuvat äärimmäisen kiperän tapauksen pariin, jossa pimeillä ja erittäin sumuisilla Lontoon kaduilla vaeltava murhaaja vaanii aatelisia teinityttöjä kuristaen heitä hengiltä silkkisukilla. Tunnetta, tunnelmaa ja ahdistavaa salailua sisältävä elokuva tuntuu ja erityisesti kuulostaa kotisohvalta katsottuna hyvältä. Sumuisten katujen miljöö vaikuttaa aidolta ja miesten ja naisten asenteet ovat enemmän kuin kohdallaan niin hyvien tapojen kuin puheidenkin osalta: välillä jopa tuntuu siltä, että katsottavana onkin Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa, mutta onneksi kuitenkin asian laita on toisin.
Näyttelijätkin ovat mainioita: Everett loistaa Holmesina tuoden vanhaan hahmoon jotain uutta pitäen samalla kaiken vanhan. Huumeaddiktiotakin kuvataan enemmän kuin normaalisti ja jopa Holmes äityy kertomaan oman järjellisen analyysinsä addiktiosta kovan paikan edessä. Kaiken kaikkiaan Everett piirtää tästä suuresta salapoliisista katsojille luonnekuvan, joka antaa ymmärtää Holmesin olevan ylimielinen, naisia väheksyvä egoisti, jonka terävä äly kaipaa jatkuvia haasteita. Ainoan ystävän virkaakin toimittava, Ian Hartin näyttelemä, Watsonkaan ei pääse Holmesin lähelle, joka Watsonin lähtiessä häämatkalle Ranskaan toteaa lakonisesti yksinäisyydestään, että “jäähän minulle aina neula”. Siihen ei jääkään enää sitten mitään sanottavaa.
Muuten Sherlock Holmes: Tapaus silkkisukka on ainakin allekirjoittaneelle mahtavalta tuntuva elokuva, jonka roolitus on onnistunut suhteellisen hyvin. Everettin hoitaessa päävastuun elokuvan kantavasta voimasta, jää tarinallekin sopivasti tilaa kehittyä jännittäväksi kokonaisuudeksi, jonka loppuratkaisua on itseasiassa kohtuullisen vaikea itse keksiä. Muutenkin kun vielä kaikenlainen keinotekoisuus ja nykyelokuville tyypillinen räiske ja meteli puuttuvat, niin elokuvasta osaa nauttia ihan omanlaisella tavalla, joka tuntuu rauhallisen jännittävältä ja jossa voi rauhassa nautiskella hyvistä rooleista.
-
80%
Tiedot
Genret: draama, jännitys, mysteeri
Kesto: 99 min
Ohjaajat: Simon Cellan Jones
Pääosissa: Ian Hart, Michael Fassbender, Neil Dudgeon, Rupert Everett
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Valmistusvuosi: 2004
User Review
0 (0 votes)Tero Niemenpää
Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.
Suosittua
- Beck -Ikonien salaisuus 42 views | by Tero Niemenpää | posted on 25 joulukuun, 2007
- Lesbovampyyrien tappajat 34 views | by Pasi Varho | posted on 23 marraskuun, 2009
- Dune: Part two 32 views | by Pasi Varho | posted on 10 maaliskuun, 2024
- Goon 31 views | by Tero Niemenpää | posted on 13 lokakuun, 2012
- Dune: Part one 18 views | by Pasi Varho | posted on 10 maaliskuun, 2024
- Vaalit 16 views | by Tero Niemenpää | posted on 31 joulukuun, 2005
- Paluu tulevaisuuteen 16 views | by Eero Vainio | posted on 14 heinäkuun, 2004
- The Hobbit: The Desolation of Smaug 15 views | by Pasi Varho | posted on 7 tammikuun, 2014
- Tero Niemenpää: Dune: Part two
- Tero Niemenpää: Dune: Part one
- Tero Niemenpää: Kaappaus Raiteilla
- Tero Niemenpää: Kuoleman Merkki
- Tero Niemenpää: Nightvisions 2022
Täytyy myöntää että arvostelu on varsin nappiin osunut. Rupert Everett varasti elokuvan asennevammaisella ja huippunerokkaana narkomaanietsivänä, ja toteutuksen laatu oli perusvarmaa työtä. Lisää Everett-Holmesia haluaisin nähdä.
Mielestäni yksi parhaista moderneista Sherlock Holmes -leffoista, vaikka koko leffa tuntuikin olevan From Hellistä piratointia.