elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Kun kuuseen kurkottaa, niin katajaan kapsahtaa. Niin näyttää käyneen L.A. Storyn ja Bodyguardin ohjanneen Mick Jacksonin, sillä 90-luvun loppupuolella syntynyt, silloisen ilmeisen muodikas, katastrofileffa...

Kun kuuseen kurkottaa, niin katajaan kapsahtaa. Niin näyttää käyneen L.A. Storyn ja Bodyguardin ohjanneen Mick Jacksonin, sillä 90-luvun loppupuolella syntynyt, silloisen ilmeisen muodikas, katastrofileffa kaipaisi jotain muutakin kuin lopusta löytyvän nokkelan huomautuksen, jossa todetaan kaikkien ihmisten olevan samanvärisiä kriisin ja kaaoksen keskellä. Elokuvan siiraappisuuden tosin huomasivat luultavasti muutkin, sillä Tulivuoren jälkeen ohjaaja “katosi” television puolelle ohjaamaan sarjoja, joista ainakaan allekirjoittanut ei ole kuullut yhtään mitään. Muutenkin sinänsä kiinnostavasta aiheesta huolimatta elokuva jää tyydyttävän me-hengen tasolla, josta puuttuvat vain selkääntaputtelut ja raavaiden miesten spontaanit halaukset.

Päärooliin Tulivuoreen (Volcano) eksyi suuren yleisön tuntema Tommy Lee Jones, jolle machoilevan “just do it or I’ll do it” -miehen roolit sopivat kuin nenä päähän. Lee Jones osoitti jo Takaa-ajetussa hallitsevansa roolit, jotka kuvaavat esimiestehtävissä olevaa miestä suuren kaaoksen tai tapahtumien keskellä. Eikä Lee Jonesin roolissa mitään vikaa ole nytkään: mies huitoo, huutaa puhuen kuin meklari ja esittelee huolestunutta ilmettään toiminnallisten kohtausten lomassa samalla kun kaunis Anne Heche melkein kaatuu käsivarsille. Siinä rytäkässä ei paljon jää tilaa Don Cheadlen kaltaisille luonnenäyttelijöille tai erittäin kokeneen Keith Davidin ja John Carroll Lynchin dramaattisen epäitsekkäille sankariteoille. Muutenkin koko Tulivuori kerää itsensä niin tiiviisti Lee Jonesin karisman varaan, että heikompia alkaa jo jännittämään.

Kaikki kuitenkin on yhtä tyypillistä putkiloleffaa. Luonnekuvia ja roolihenkilöiden tarinaa yritetään raapustaa kasaan tyhjästä ja varsin tarpeettomasti, sillä katsojaakaan ei kiinnosta katsella puoltatoistatuntia taistelua laavaa vastaan. Varsinainen hurmos kuitenkin saadaan hetkittäin päälle ja arkista sankaruutta yritetään turhaan rakentaa mm. Jacqueline Kimin näyttelemän lääkärille Sinkkuelämistä tutun John Corbettin itsekkyyden kautta. Lee Joneskin joutuu pelastamaan tytärtään pariinkin otteeseen, ettei katsojalle jäisi epäilystä siitä, kuka on elokuvan sankari, eikä Anne Hechekään turhaan pura turhautuneisuuttaan onnettomaan tekoitkuun ja tasajalkaa pomppimiseen.

Kaiken kaikkiaan Tulivuori on parhaimmillaan viihdyttävänä, puolivaloilla katseltuna, elokuvana, jossa katsojan huomio vedetään pois tyypisellä amerikkalaisella sankaruudella, jossa kaikki tekevät rinta rinnan yhteistyötä ihan kuin se olisi jotenkin uniikki ja ainutlaatuinen asia. Näyttääkin siltä, että amerikkalaiset tarvitsevat katastrofielokuvia ja sankareita, joita ihailla (eikä siinä sinänsä ole mitään väärää), mutta sen kustannuksena voi olla elokuva, jossa puoli Los Angelesia pistetään paskaksi laavan toimesta. Muistetaanpa vielä muistuttaa siitäkin, että se tulivuori keskellä kaupunkia on ihan oman ahneuden syy, joten kyllä tämäkin elokuva kai opettavaiseksi lasten saduksi jossain mielessä käy. Tälläiselle arvostelijalle kuin minä, Tulivuori on silti vain kuin Nukkumatin tuutulaulu, jonka sulosäveliin on elokuvan loputtua helppo nukahtaa.

  • 40%
    Tulivuori - 40%
40%

Tiedot

Genret: toiminta
Kesto: 104 min
Ohjaajat: Mick Jackson
Pääosissa: Anne Heche, Don Cheadle, Gaby Hoffmann, Jacqueline Kim, John Carroll Lynch, Keith David, Tommy Lee Jones
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 1997

Sending
User Review
0 (0 votes)

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.