Musta Enkeli

Dolph Lundgren, tuo Ruotsin lahja b-luokan actionin vuokraajille on elämänsä aikana tehnyt monen moista elokuvaa. Hänen ns. kulta-aikansa sijoittui vuosille 85-92, jolloin Dolph sai vielä rinnalleen jonkinmoista action-tähteä. Viimeiset vuodet tänä 48-vuotias kaksimetrinen viikinki on rämpinyt ö-luokan toimintapätkissä. Kukaan enää vissiinkään kehtaa ohjata kaverille elokuvaa, joten ruotsalainen onkin ohjannut itse pari viimeistä elokuvaansa! Kuitenkin Dolphin ollessa miehen parhaassa iässä ilmestyi suoraan videohyllyille yksi miehen varteenotettavimpia elokuvia. Dark Angelista näkyy ja kuuluu 80-luvun toimintafilmien vaikutus ja itse, näin 80-luvun toimintaelokuvan diggarina, tykkäsin tuloksesta melkoisesti.

Houstonin rikollisjärjestö, White Boys, kauppaa huumeita ja kauppa käy, mutta piikkinä lihassa on koviskyttä Jack Kane (Lundgren). Eniten ongelmia tuottaa kuitenkin ulkoavaruudesta tullut lyhtypylvään kokoinen olio, joka varastaa heroiinit ja jättää taakseen kourallisen ruumiita. Onneksi Kanen avuksi tulee ulkoavaruudesta samaisen planeetan lainvalvoja! Tämä kaikki aiheuttaa tietenkin hämmennystä ja Kane saa partnerikseen paskantärkeän FBI-kytän (Benben). Kaiken lisäksi Kanen hankala naissuhde tuottaa päänvaivaa. Soppa on siis valmis.

Kökön juonen kun osaa sulkea ajatuksistaan niin luvassa kunnon toimintaviihdettä. Tylsäksi tämä puolitoistatuntinen ei käy, sillä elokuva on täynnä toimintaa ja joukkoon mahdutettu useita legendaarisia one-linereita. Tämä Terminator/Alien Nation – klooni ylittää alhaiset odotukset komeasti ja toisin kuin Dolphin legendaarisessa camp-elokuvassa Showdown in Little Tokyo, Dark Angelin toiminta on jopa näyttävää. Useita räjähdyksiä ja posketonta läpäheittoa siis luvassa.

Elokuva on Dolphin elokuvaksi hyvin tuotettu ja tekijätiimissä on jopa alan osaajia. Kuvaaja Mark Irwin (useita Cronenbergin elokuvia, RoboCop 2) osaa hommansa ja musiikista vastaa Jan Hammer (Miami Vice). Täysin tosissaan elokuvaa ei kuitenkaan ottaa, sillä elokuva on selkeästi tehty kieli persposkessa. Itselleni elokuva oli nostalgiantäyteinen matka kultaisen 80-luvun toimintaelokuvan piiriin. Se oli aikaa kun miehet oli miehiä ja naiset hoiti työnsä keittiössä, kun isäntä kävi kävi hoitelemassa pahat pojat pois kaduilta kävelemästä. Oli se hienoa aikaa.