Ihmispaholaiset

Body Snatchers – trilogia käsittelee, aivan niin kuin Dark Citykin, ihmisen vieraantumista alati muuttuvassa maailmassa. 50-luvun halpisbudjetilla työstetty kauhuelokuva on saanut kulttimaineen ja siitä on työstetty myös kaksi uusintaversiota.

50-LUVUN tarina sijoittuu pieneen kalifornialaiskylään, jonne lääkäri Miles Bennell palaa työmatkaltaan vain huomatakseen, että ihmiset ovat muuttuneet kummallisen hiljaisiksi ja nyreiksi. Vastaanotolla eräs poika valittaa, että hänen äitinsä ei olekaan hänen oikea äitinsä. Vastaavia tapauksia, joissa ihmiset huomaavat tuttaviensa muuttuneen kylmiksi ja tunteettomiksi ilmaantuu lisää ja Bennellin epäilykset nousevat esiin. Outojen sattumien kautta lääkäri ja hänen tyttöystävänsä huomaavat, että paikallisille pelloille on ilmaantunut ulkoavaruudesta kummallisia palkoja. Niistä kasvaa ulkokuoreltaan kopioitavaa ihmistä vastavastaavia replikoita heidän nukkuessaan. Pian melkein koko kaupunki on muuttunut replikoiksi, jotka jahtaavat jäljellä olevia ihmisyyden rippeitä. Lääkäri Bennellin ja hänen tyttöystävänsä pakomatka käy entistä vaikeammaksi, kun valtava väsymys iskee ja nukahtaminen olisi kohtalokasta.

Don Siegelin (Likainen Harry) ohjaama 50- luvun versio erottui selvästi edukseen aikansa vastaavista halpis sci-fi – elokuvien valtavirrasta. Siinä missä muiden elokuvien kumihirviöt eivät juuri innostaneet, IOTBD:ssä vihollisiksi muuttuvat rakkaat ystävät ovat selvästi vaikuttavampi kauhun lähde. Vaikka juoni sinänsä kuulostaa naurettavalta, muodostuu elokuva mielenkiintoiseksi varsinkin kun tietää elokuvan taustan. Elokuvan taustavoimana ovatkin olleet sinä aikana riehuneet Joseph McCarthyn johtamat aikakauden kommunistivainot. Sananvapautta rajoitettiin ja kommunisteiksi epäillyt joutuivat vankilaan elleivät kavaltaneet ystäviänsä kommunisteiksi. Ihanteena oli perusamerikkalainen, joka oli lainkuuliainen, isänmaallinen ja teki mukisematta työnsä. Nämä kavaltamiset olivat yleisiä erityisesti elokuvapiirissä, jonka tunnetuin petturi lienee parisen vuotta sitten kuollut elokuvaohjaaja Elia Kazan. Elokuvan kommunistien vainoajat ovat palkoihmisten kasvava joukko, jotka tunteettomasti yrittävä sulkea pois individualismin. Viimeistenkin ihmisten on käyttäydyttävä massan tavoin etteivät herätä huomiota. Jossain vaiheessa poikkeuksellisuus kuitenkin huomataan ja silmänräpäyksessä individualismi muserretaan tunteettoman massan toimesta.

TRILOGIAN paras osa on ylivoimaisesti ulkoasultaan karuin 50-versio, jonka toteutus on jollain tavalla luonnollisimman oloinen ja juuri passelin pituinen. Katsoja pääsee hyvin elokuvaan sisälle samaistuu parhaiten juuri tämän version päähenkilöön.

Jatko-osat:

Invasio of the Body Snatchers (-78)

Body Snatchers (-93)