The Weight of Water

Sukellusvene-elokuva K-19: The Widowmakerin ohjanneen Kathryn Bigelowin sitä edellinen elokuva, The Weight of Water, on eriskummallisen ahdistava paatos kielletystä rakkaudesta. Paljolti naisnäkökulmasta katsottu elokuva (ohjaaja, romaanin kirjan kirjoittaja, käsikirjoittaja) onkin feminiiminen kaksoistarina toisen tarinan sijoittuessa 1800-luvulle ja toisen nykyaikaan. Hieman liiankin näppäräksi tehty tarina kuitenkin kaatuu omaan erikoisuuteensa juonen hyppiessä eri aikakausien välillä teeman pysyessä suhteellisen samana. Nimekkään ja taitavan näyttelijäkaartin avulla Bigelow onnistuu silti pitämään elokuvan langat käsissään ja katsojansa vangitseva tarina on pakko katsoa lopputeksteihin asti.

Koko homma kietoutuu tositapahtumiin perustuvan, vieläkin kiistellyn, murhatapauksen tapahtuma-alueelle, jossa alastomien kallioiden kalman kylmä syli ympäröi tapahtumien keskipisteessä olevat ihmiset eri aikakausina. Yhden naisen etsivää harjoittava valokuvaaja Jean Janes (salaperäisen oloinen Catherine McCormack) yhdistää lomaretkensä miehensä Thomasin (Sean Penn), Thomasin veljen Richin (Josh Lucas) ja tämän uuden tyttöystävän, Adalinen, (Elizabeth Hurley) kanssa työhönsä ja alkaa tutkimaan sadan vuoden takaisia tapahtumia. Parisuhde Thomasin kanssa joutuu kuitenkin koville, kun Jeanille paljastuu, että Adaline on Thomasin entinen tosi-fani, jopa ex. Kun vanha suolakin alkaa Thomasille janottamaan Hurleyn näyttelemän Adalinen alkaessa nakuilemaan ja flirttailemaan, on jonkinmoinen tunteiden sekamelska valmis -tosin vain puolittain, sillä menneisyyteen sijoittuva tarina vie herkulliselta asetelmalta mehut.

Menneisyyden tarinassakaan kaikki ei ole hyvin. Norjasta siirtolaisena Pohjois-Amerikkaan muuttanut Maren (loistava Sarah Polley) mököttää yksinäisenä pienessä mökissään avonaisella saarella. Valoa elämään eivät tuo reuma-vaivainen Louis (karismaattiset kasvot omaava Ciarán Hinds) tahi sisko Karen. Tuska polttaa viimein syvältä, kun rakas isoveli Evan ilmestyy paikalle uuden vaimonsa Anethen (Vinessa Shaw) kanssa. Tuloksena on hiljainen murtuminen, jonka todelliset motiivit selviävät vasta myöhemmin.

The Weight of Water on monessa mielessä ansiokas elokuva. Bigelow on onnistunut luomaan todellisen ja ahdistavan kokonaisuuden, joka väliin aurinkoisista tunnelmista huolimatta on synkän oloinen tunne-elämys. Loistavan Sarah Polleyn ( Elämäni ilman minua) tulkitseman Marenin ja Sean Pennin näyttelemän Thomasin sisältä polttava tuska on upeaa katseltavaa, jota McCormackin ja Hurleyn mainiot roolit täydentävät. The Weight of Water onkin malliesimerkki elokuvasta, joka ei tarvitse niinkään tekoja tai välttämättä edes sanoja osoittaakseen, että nyt sattuu. Jossain Thomasin viinin juonnin ja tupakan polton välissä McCormackin Jeankin tarttuu lähes epätoivoisesti mieheensä samalla tavalla kuin Maren yrittää päästä yli kielletystä rakkaudestaan. Bigelow kuitenkin osoittaa, ettei järki voita tunnetta ja epätoivon maljan tulviessa yli on vain yksi ratkaisu, jonka kukin selvittää omalla tavallaan.