Kung Fu Hustle

Shaolin Soccerilla vuonna 2001 toisten mielestä kunnostautuneen, toisten mielestä pahasti epäonnistuneen näyttelijä-ohjaaja Stephen Chow:n uusimman elokuvan, Kung Fu Hustlen, traileri pyöri Tampere-TV:ssä pitkään ja hartaasti. Niinkin hartaasti, että jopa minä ehdin sen muutamaan kertaan nähdä ja ajatella, että “ei helvetti, tässä täytyy olla jotain ainutlaatuista, kun jengiä potkitaan pitkin seiniä ja heitetään samalla läppää”. En ihan kauhean väärässä onneksi ollut, sillä viihdyttäjäksi Kung Fu Hustelesta on, mutta kaikki muu on kyllä jotain ihmeellistä huttua, mistä ei tahdo ottaa mitään selvää.

Shaolin Soccerista en tiedä, mutta käsittääkseni Kung Fu Hustle jatkaa pitkälti samoilla linjoilla kuin Chowin edellinenkin elokuva: paljon hienoja ja tarkoin ylitse vedettyjä erikoistehosteita, suhteellisen hauskaa huumoria ja hassuja hahmoja homosta vaatturista lähtien. Silti oma katsomiskokemus meni ehkä alun takia hieman mönkään: dvd:ltä alkoi englanniksi dubattu ääniraita, jossa näyttelijöiden huulet ja äänet rimmasivat todella huonosti. Onneksi alkuperäinenkin ääniraita löytyi ja aloitinkin elokuvan alusta. Sen jälkeen huomasin tasaisin väliajoin nauravani joillekin vitseille, jopa liikkeille ja pidättäväni ainakin hetken hengitystäni joissakin toimintaosuuksissa.

Niin, Kung Fu Hustle on taas niitä elokuvia, jossa stunteilla ja taisteluosuuksien koordinaittoreilla on ollut pitkiä päiviä. Liikkeet ovat pääosin hienoja ja erittäin kekseliäitä lyöntien ja potkujen heittäessä mustapukuisia miehiä sarjakuvamaisesti seinille, jopa niiden läpi. Hyvää toimintaa edistävät kohtuullisen hyvät välivaiheet, joissa vähän yritetään saada hahmoille syvyyttä siinä hirveämmin onnistumatta. Siitäkään huolimatta, että pääosanesittäjä Chow:n ja mykän tytön rakkaus tuntuu kohtuullisen koskettavalta ja säälittävältä samaan aikaan.

Muutenkin näyttelijät tuntuvat vähän poissaolevilta. Krokotiilikoplan johtajaa näyttelevä Xiaogang Feng on ärsyttävän ylicooli, vaikka kyse onkin komediasta, eivätkä Wah Yuen ja Qiu Yuen onnistu säväyttämään vuokraisäntänä ja -emäntänä muutamaa kohtausta pidemmälle. Ainoa valopilkku on sekopäistä Kung Fu -mestaria ja samalla tietenkin pääpahista näyttelevä Siu-Lung Leung, jonka mielipuolisuus kyllä näkyy uloskinpäin. Itse Chow on pääosin masentavaa katsottavaa: moinen kohellus ei naurata veitsenheitto-kohtausta pidemmälle.

Kaiken kaikkiaan Kung Fu Hustle on suhteellisen hauska ja ennen kaikkea viihdyttävä elokuva. Se sisältää monia hullunhauskoja elementtejä, puhumattakaan toimintakohtauksien kekseliäistä liikkeistä, joista tosin ainakin pari oli lainattu suoraan Matrixin jostakin osasta. Parasta kuitenkin oli elokuvan suhteellisen rento ote: kuten Jarmo Kiurukin on sanonut, ettei kaiken tarvitse olla “niin justiinsa”, niin se pätee tähän elokuvaan täydellisesti. Niin se vain on, että rento meininki antaa oikealla hetkellä mieltä tyydyttävän olotilan ja vastauksen elokuvan laadusta, että “ihan hyvä”, joka taitaa toisin tulkittuna tarkoittaa alla olevaa tähtimäärää.