Krokotiilin kyyneleet

Laulussakin sanotaan, että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa. Näin kävi myös minulle kun katselin kakkosen lauantai-illan elokuvan ohjaajan meriittilistaa, sillä Po-Chih Leongin CV:stä löytyi Steven Seagal -elokuva, tahattoman humoristinen ja Seagalin mittapuullakin toimintaelokuvaksi luokatonta jätettä oleva Out of Reach. Senpä takia ihmettelin melkein ääneen, että mitä ihmettä on Leongille on tapahtunut sitten vuoden 1998, jolloin Jude Law:n tähdittämä Krokotiilin kyyneleet (The Wisdom of Crocodiles) valmistui?

Krokotiilin kyyneleet kertoo oudon nimen omaavasta miehestä, Steven Grlscz:stä, joka vaeltelee ympäri Lontoota iskemässä naisia. Mikä tahansa ei kelpaa, sillä Jude Law:n näyttelemä Grlscz etsii naista, jonka rakkaus on aitoa ja käsinkosketeltavaa, puhdasta vihasta ja pahoista tunteista. Ah, kuulostaa niin hunajaiselta rakkauselokuvalta, mutta kun Grlscz sattuu olemaan vampyyri, niin kuviot käyvät väkisinkin liiankin sentimentaalisiksi Elina Löwensohnin näyttelemän Anne Labelsin kanssa, että vampyyrikin alkaa pikku hiljaa menettämään otteensa.

Tuloksena on kahden vahvan näyttelijän yhteentörmäys, jonka kapellimestarina häärää verkkaisesti ohjaava Leong. Katsojalle elokuva on muutenkin kovaa valuuttaa: Jude Law hiipii jääkylmine silmineen kuin puskasta Elina Löwensohnin tielle saaden tämän pauloihinsa. Lawin Grlscz kietoo Löwensohnin Annen pikkusormensa ympärille niin taitavasti, että katsoja lakkaa miettimästä jo hyvissä ajoin Grlscz:n motiiveja siitäkin huolimatta, että Timothy Spallin näyttelemä, leppoisasti savuketta poltteleva, poliisi puhaltaa niskaan. Seurauksena on viileitä analyysejä, upeaa dialogia ja katseiden kohtaamisia, joissa kamera viipyy hetken jos toisenkin. Kun mukaan isketään vielä minimalistinen määrä vampyyri-klisheitä, niin Krokotiilin kyynelille voi alkaa jo nostella peukkujaan.

Krokotiilin kyyneleet on omituinen sekoitus draamaa, jännitystä ja rakkautta. Se on oman genrensä -jos sellaista voi edes luokitella- kummajainen oudon kylmällä otteellaan, joka lämpiää pikku hiljaa sisältäpäin miltei rovioksi asti. Sitä siivittävät mainio roolitus, jossa päähuomio kiinnittyy ansaitusti Jude Law:lle, joka jatkaa mainioiden roolien sarjaansa. Hieman kuoreensa vetäytyvä, kylmän intelligentti ja harvoin hampaitaan tai temppujaan väläyttelevä Law on elokuvassa jotain piristävää ja uutta. Senpä takia Leongin varmaa ja hitaasti etenevää ohjausta jaksaa katsoa alusta loppuun kyllästymättä pinnan alla kyteviä motiiveja miettien, kuin odottaen jotain. Niin, mikä onkaan se kohtalo, joka ovella kolkuttelee? Katsokaa itse.