Out of Reach

Tuuli tuivertaa puissa, aurinko paistaa ja tukka sinne tänne hapsottava ex-agentti William Lancing tallaa metsän polkuja etsien haavoittuneita eläimiä. Samalla hieman South Parkin hahmolta kuulostava kertojaääni sanelee Williamin lähettämää kirjettä puolalaiseen orpokotiin teini-ikäiselle tytölle:

Kirje dramatisoitu

Hyvä Irena,

Toivon, että pidit lähettämästäni 50 dollarista 
ja suklaapatukasta. Jaa lähettämäni Snickers 
reilusti muiden kesken, koska ystäviä ei voi 
olla koskaan liikaa. 

Oma aikani on mennyt metsässä vaellellessa 
ja eläimiä pelastaen. Menneellä viikolla 
pelastin yhden peltohiiren ja mäyrän, 
joihin ystävystyin ja jotka pyörivät nyt 
hirsimökkini nurkissa. 

Muista Napoleon ja hänen opetuksensa ja 
ole vahva. Yritä myös ratkaista lähettämäni 
salakirjoitus.

Terveisin:
William Lancing
ex-agentti

Kun kirjettä ei sitten orpotyttö Irenalta tulekaan takaisin ja ex-kaveritkin tulevat moikkaamaan ihan 9-millisten kanssa, on Williamin aika vaihtaa maisemaa.

Puolassa eteen astuu kansainvälinen ihmiskauppa-jengi, joka tietenkin joutuu törmäyskurssille itse Williamin kanssa. Seuraa turpaanvetoa hotellissa, ammuskelua vähän joka paikassa ilotalosta lähtien, tahatonta huumoria Seagalin yrittäessä näytelläkin ja paljon epäloogisuuksia: Williamin asustus ja tukan pituuskin tuntuvat vaihtuvan kohtauksien välillä niin tiuhaan tahtiin, ettei edes Matt Schulzen ylikorostettu pahisego näytä niin kornilta kuin se itse asiassa on. Leffan naistähti, Agnieszka Wagnerkin toipuu olkapäähän osuneesta luodista niin nopeasti, että T-1000:kin alkaa vähemmästä vapisemaan. Silti, Steven Seagal -faneille Out of Reach on jonkinasteista mannaa: tahaton komiikka kukkii ja ilokseni voin kertoa, että Stevenkin saa kolhuja. Elokuvahistorian maagisin hetki lienee siinä, kun mies puhisee tuskissaan sukukalleuksille osuneen iskun jälkeen… Vaikkei se tätä elokuvaa pelasta.