Taru sormusten herrasta -Sormuksen ritarit

Tavallisena päivänä jättäisin tämän trilogian kritisoijat omaan arvoonsa, mutta kuin sattuman kautta katsoin eilen yöllä uudelleen paljolti rakastamani Sormuksen Ritarit, ja halusin nähdä mitä kollegani kyseisestä rainasta ovat mieltä. Suureksi kauhukseni huomasin moisen rienaavan mielipiteen koristavan ainoana sanana tätä mestariteosta. Joten kannan oman korteni kekoon asian tiimoilta.

Juonen kaikki varmasti tänä päivänä tietävät jo, joten en ala turhaan keskittymään sen selostamiseen. Herrasormus on löydetty jälleen, Sauronin takoma pahuuden esine joka saa muut sormukset ja niiden omistajat taipumaan hänen tahtoonsa, ja näin ollen koko keski-maa on jälleen vaarassa. Hobitti Frodo lähetetään matkaan tuhoamaan sormus, heittämällä se Tuomiovuoren uumeniissa palaviin tuliin. Tästä alkaa suunnaton trilogia jonka jokainen kolmituntinen osa tuo uutta ihasteltavaa ja katseltavaa.

J.R.R Tolkienin mahtipontinen teos on yksi kaikkien aikojen suosituimpia ja arvostetuimpia teoksia, myönnän kuitenkin tässä ja nyt että kaikesta huolimatta en itse pidä kirjasta paljoakaan. Se suorastaan laahasi pahasti kun sen luin vuosia sitten, enkä ole sittemmin koskenut siihen. Näin ollen pelkäsin pahinta elokuvienkin suhteen, mutta kuullessani että Peter Jackson olisi ohjaamassa ja nähdessäni ensimmäiset trailerit elokuvalle olin myyty. Tästä tulisi jotain suurta mitä nuori mieleni ei ollut vielä kokenut. Kun joulukuun 17. päivä 2001 tuli viimein, istuin keskiyöllä teatterissa jännittämässä mitä tuleman piti. Mutta mikään ei olisi saanut minua varautumaan siihen mitä näin sinä iltana.

Sormuksen Ritarit on vasta trilogian ensimmäinen osa, ja sen harteille jää suunnatton määrä tarinankerrontaa ja pohjustamista, ja samalla sen pitäisi jaksaa viihdyttää katsojia sen massivisen kolmen tunnin keston ajan. Ja jotenkin se onnistuu siinä täydellisesti. Tarina kulkee entisaikojen taisteluista rauhalliseen kontuun, synkkään viimapäähän ja keski-maan sydämeen Jacksonin ja hänen loistavan tiiminsä käsissä sellaisella ammattitaidolla että ei voi muuta kuin ihailla heidän filmaattisia ratkaisuja tarinan tuomisessa eloon. Jackson ryhmineen on ymmärtänyt tärkeimmän asian kirjan kääntämisessä elokuvaksi, he ovat olleet uskollisia tunnelmalle. He ovat pystyneet jättämään pois kohtia, jopa lisäämään muutamia omiaan, mutta silti kirjojen tunnelma on jatkuvasti paikalla. Historiallinen tunnelma maailmasta joka on täysin uskottava esikuva omallemme on jatkuvasti käsinkosteltavissa Jacksonin luomuksessa eikä kertaakaan elokuvan alettua tee edes mieli miettiä muuta kuin elokuvan seuraavaa tapahtumaa.

Näyttelijtä ovat kuin esikuviaan. Sellaisten veteraaninäyttelijöiden kuin Ian Mckellenin ja Christopher Leen käsissä dialogi on kuin sulaa vahaa ja vanhat herrat puhuvat keski-maan kohtalosta ja magiasta sellaisella uskottavuudella että sitä ei enää näe kahta lahjakasta näyttelijää ruudulla, vaan itse herrat Gandalf ja Saruman kävelyllä Orthancin puutarhassa. Viggo Mortensenin muutos Aragorniksi on näkyvä ja mies on kuin kirjojen esikuvansa jokaisen kolmen elokuvan ajan. Sormuksen Ritarien ainoat heikot lenkit ovat Orlando Bloom ja Sean Astin jotka kummatkin ovat täysin karismaattomia ja onnettomia näyttelijöitä. Onneksi sivurooleissa esiintyvät Sean Bean ja Hugo Weaving vetävät huomiot hetkessä pois heikoimmista suorituksista heidän omilla intensiivisen hienoilla töillään. Beanin Boromir on uskomaton näky kaikessa haavoittuvaisuudessaan ja erehtyväisessä olemassaolossaan. Hän onnistuu tuomaan kirjassa olleeseen kylmään mieheen tarvittavaa inhimillisyyttä ja karismaa mikä tekeekin hänestä elokuvan kiinnostavimman hahmon.

Tehosteet ovat maata mullistavia. Jacksonin oma firma WETA Digital on loihtinut uskomattomia ja samalla täysin uskottavia hetkiä eteemme. Morian suurista katakombeista järisyttäviin joukkokohtauksiin Morian porteilla, jokainen WETAN luomus huokuu elämää ja käsinkosketeltavaa realismia. Mainittakoon vielä loistavat maskit ja puvut mitä elokuvaan on loihdittu niin käsissä on täysin kolmiulotteinen ja realistinen näkemys keski-maasta. Jokainen aspekti on otettu huomioon ennenäkemättömällä omistautumisella taiteelle.

Howard Shoren mahtipontinen musiikki on kuin sulosointuja kuuntelisi ja se sekoittuu täydellisesti keski-maan äänimaailmaan jota kehitettiin vuosia elokuvien aikana. Shoren sävellykset ovat koskettavia, kylmiä väreitä aiheuttavia teoksia jotka edustavat soundtrackkien parhaimmistoa nyt ja aina.

Kun Sormusten Herran ensimmäistä kertaa nähtyäni poistuin teatterista. Tunsin oloni haikeaksi, olin ymmärrettävästi surullinen elokuvan loputtua, mutta samalla mietin kuinka onnekas olin että minun aikanani pystyin kokemaan vastaavanlaisen elokuvakokemuksen. Kun Tähtien Sodan kaltaiset elokuvat rypevät itseparodiassa, iski Sormusten Herran mahtavuus entistäkin kovemmin tajuntaani. Peter Jackson loikkasi yhdellä mahtavalla askeleella tuntemattomasta gore-ohjaajasta suuren luokan kuuluisuudeksi ja samalla toi kaikille elokuvan ystäville kaikkien aikojen kokemuksen mikä pitää kokea elokuvateattereissa. Tietysti dvd’n taian avulla pystymme aina kokemaan tämän upean seikkailun uudelleen, mutta se tulee aina säilymään muistoissani hetkenä kun elokuva oli elokuvaa isolla E’llä ja parhaimpana teatterikokemuksena mitä varmaankin tulen koskaan kokemaan.

Yhteenveto:
Paras kirja-filmatisointi mitä on tehty. Tämän sukupolven Tähtien Sota, ja elokuvahistorian hienoimpia saavutuksia. Taru Sormusten Herrasta elokuvat tulevat jäämään historiaan samalla tavalla kuin Ben Hur ja Ilmestyskirja. Nyt.