elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Juuri ennen vuosituhannen vaihdetta maailmaa innosti, kauhistutti ja puhututti indie-hitti Blair Witch Project. Aidoksi itseään kutsuva elokuva nuorista jotka katoavat metsään mystisten ja kauhistuttavien...

Juuri ennen vuosituhannen vaihdetta maailmaa innosti, kauhistutti ja puhututti indie-hitti Blair Witch Project. Aidoksi itseään kutsuva elokuva nuorista jotka katoavat metsään mystisten ja kauhistuttavien tapahtumien saattelemana. Nerokkaan markkinoinnin ja kiinnostavan toteutuksen ansiosta elokuva oli valtaisa menestys ja yllättävän toimiva, joskin kertakäyttöinen, indie-elokuva.

Vuotta myöhemmin, Joe Berlinger palauttaa mieleen Blairin kaupungin ja ennenkaikkea, Blairin Noidan. Varsin post-modernista lähtökohdasta käynnistyvä elokuva tutkii median aiheuttamaa massa-hysteriaa, toden ja fiktion häilyvää rajamaailmaa ja oikean noituuden ja pahuuden läsnäoloa maailmassa. Ryhmä Blair Witch Project elokuvan faneja kokoontuvat yhteen tutkimusmatkaa varten jonka tarkoitus olisi tutkia Blairin metsiä ja kokea itse yö paikassa missä elokuvan sanotaan tapahtuneen. Mutta yön aikana jotain tapahtuu mikä herättää niin ryhmän sisällä kuin sen ulkopuolella vihaa ja hysteriaa, ja legenda Noidasta muuttuu nopeasti pelottavan todeksi.

Siinä missä ensimmäinen Blair Witch Project käsitteli muka tositapahtumia videomateriaalin kautta katsottuna, ottaa Book of Shadows oman näkökulmansa siitä, että mikä nähdystä materiaalista on lopulta aitoa? Video kertoo totuuden, filmikela valehtelee. Berlingerin idea käyttää elokuvan omaa fiktiivisyyttä apukeinona tutkia totuuden ja tarinan rajoja ja niillä leikkimistä katsojan mielen sekoittamiseksi. Elokuvissa temppu varmaan olisi tominut paremmin sillä se menettää selvästi paljon tehoaan televisiosta katsottuna. Katsojan eteen tuotava materiaali esitetään elokuvan aikana useista erillaisista päätteistä kuten televisio-monitoreista ja arkistomateriaalista. Samalla kaikki tuodaan nähtäväksi myös hahmojen perspektiivistä. Vasta lopussa katsojalle annetaan avaimet itse päätellä mikä nähdystä oli totta ja mikä filmikelan luomaa illuusiota todellisuudesta. Idea on yllättävä ja omaperäinen, mutta myös harmillisen ‘taiteellinen’ ratkaisu elokuvalta mitä täällä on markkinoitu suoraan videolla menevänä halpiskauhuna.

Koska elokuva hakee mahdollisimman realistista tunnelmaa suurimman osan elokuvasta on sen kuvaus myös tunnelmaan sopivaa. Mikä alkaa tasaisesti elokuvamaisella kuvauksella ja pitkillä kamera-ajoilla ja valmiiksi suunnitelluilla kuvakulmilla, muuttuu pikaisesti käsivaralla kuvatuiksi hektisiksi pätkiksi joissa tunnelma on kuin dokumentista. Sitten tunnelma vaihtuu jälleen, vaikka aluksi turhalta kikkailulta vaikuttava leikki käsivarakameroilla, aidolla ja studio valolla ja äänellä vaikuttaa turhalta, on jokainen asia ennalta tarkkaan harkittu kokonaista kuvaa varten. Vertailla en tahdo, mutta samanlaista kokonaisen kuvan hakemista voi löytää mm. Mementosta.

Elokuvan musiikki on myös tärkeässä osassa, erityisesti siksi että sitä pitkälti ei ole. Vasta niissä kohdissa kun musiikkia kuulee huomaa vasta kuinka pitkälti äänimaailman varassa elokuva kulkee. Metsän omat äänet, talojen narisevat lattiat ja huoneista kuuluvat vaimeat puheet ja kuiskaukset ovat elokuvan musiikin korvaava tekijä ja äänisuunnittelu onkin parasta mitä olen pitkään kuullut tämän lajityypin elokuvissa.

Näyttelijät ovat kaikki enemmän tai vähemmän tuntemattomia, mutta suoriutuvat sitäkin luontevammin vaikeista rooleistaan. Kauhuelokuvien vaikein puoli on näyttelijöiden kannalta vakuuttaa katsoja oikeasta pelosta, mutta Book of Shadowsin koko kaarti vakuuttaa työllään. Erityisesti Tristen Skylerin näyttelemä rooli kaatuisi helposti tarinan painon alla, mutta Skyler vetää roolinsa vakuuttavasti ja ammatimaisesti. On harmi että hänen lahjojaan ei olla hyödynnetty isommissa elokuvissa vielä.

Book of Shadows: Blair Witch 2 on oikeasti hyvä jatko-osa. Se ei jatka tarinaa muiden jatko-osien tapaa, eikä se rahasta myöskään alkuperäisen menestyksellä. Sen sijaan se osaa tutkia vakuuttavasti median valtaa totuuden ja fiktion esittämiseen kuin myös vahvan tunnelman luomiseen sen omilla säännöillä. Se ei ole tavanomainen kauhufilmi, eikä se anna helppoja vastauksia. Se on post-moderni, yllättävän taiteellisia vivahteita sisältävä tutkielma pahuudesta, fiktiosta ja filmikelan voimasta ihmisten käsitykseen siitä mikä on totta. Kuten ensimmäisen Blari Witchin aikaa todettiin, "It’s Scary As Hell!"

Yhteenveto:
Aliarvostettu moderni kauhuelokuva joka hylkää perinteiset lähestymistavat jatko-osa pelottelulle, ja rakentaa uuden kaavan alusta asti. Tuloksena yksi parhaita jatko-osia miesmuistiin.

Joonatan Itkonen Toimittaja

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.