elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Sodankylän Elokuvafestivaalien toinen yllättäjä oli tänä vuonna kasvukertomus 1970-luvun skeittaajista ja legendaarisista z-boyseista jotka mullistivat koko kuvan katuskeittaamisesta ja tekivät siitä sen mitä se...

Sodankylän Elokuvafestivaalien toinen yllättäjä oli tänä vuonna kasvukertomus 1970-luvun skeittaajista ja legendaarisista z-boyseista jotka mullistivat koko kuvan katuskeittaamisesta ja tekivät siitä sen mitä se nykyään on.

Catherine Hardwicke on tähän mennessä toiminut aiemmin vain lavastajana ja tuotanto suunnittelijana mm. Cameron Crowen elokuvassa Vanilla Sky, tämä on hänen toinen ohjaustyö sitten 2003 vuoden hitin "Thirteen" jälkeen. Elokuvan on käsikirjoittanut tunnettu skeittari ja nykyään oman yhtiön omistava Stacy Peralta. Kummatkin huolestuttivat minua suuresti kun kävelin teatteriin sisään. "Thirteen" oli ollut kamalaa demi-foorumeilta poimittua sotkua mikä ei mennyt suuntaan eikä toiseen, vaan enemmänkin ajoi minut raivonpartaalle itsesäälillään. Peraltalta olin nähnyt vain aiemmin dokumentin Dogtown and Z-Boys, mikä oli ollut ihan viihdyttävä, mutta kasvukertomus nuorista skeittareista ei ihan heti ainakaan tuntunut lupaavalta.

Onneksi olin väärässä, sillä Lords of Dogtown on yksi tämän vuoden, ellei jopa kaikkien aikojen parhaita kasvukertomuksia. Se on rehellinen, häpeilemätön eikä kumartele turhia ketään. Se esittää tarinansa kuten asiat olivat ja Peraltan käsikirjoitus ei anna sijaa turhille kategorisoinneille tai stereotyypeille. Hahmot tuntuvat aidoilta, ja heidän käyttäytyminen on uskottavaa. Tästä menee myös suuri kiitos loistaville nuorille näyttelijöille.

Näyttelijät juuri elokuvassa loistavatkin. Pitkälti tuntemattomista näyttelijöistä koostettu ryhmä pelaa yhteen erinomaisesti. Jokaisen kemia toisen kanssa pelaa, ja kaikki ovat onnistuneet välttämään ärsyttäviä maneereita mitä tuossa iässä voi näyttelijälle tulla. Vanhemmat näyttelijät, kuten Heath Ledger tekevät yllättävän tunteelliset roolisuoritukset katoavina reliikkeinä maailmassa joka on aktiivisesti muuttumassa heidän ympärillään. Ledgerin esittämä Skip on klassinen rantapummi, tyyppi joka tahtoisi vain surfata, skeitata ja olla kesälomalla koko elämänsä Floridan auringonpaisteessa. Mutta nuorien elämään saapuva julkisuus, raha ja kunnianhimo ajaa hänet väistämättä kohtamaan omatkin haamunsa ja menetetyt mahdollisuudet. Ledger hoitaa roolinsa niin rennosti ja luonnollisesti että sitä uskoisi hetkessä hänen oikeasti olevan 70-luvulta napattu surfaaja. Mainitsemisen arvoinen on myös nuori Emile Hirsch joka parhaiten tunnetaan ehkä elokuvasta "Naapurin Tyttö". Hirschin näyttelemä Jay on vaikea ihminen joka olisi helposti kaatunut stereotyyppiseksi pahis hahmoksi heikommissa käsissä. Mutta Hirsch pitää hahmon koko ajan kontrollissa ja tekee hänestä käsinkosketeltavan ja traagisen esityksen muiden menestyksen keskellä.

Tähän vielä lisätään erinomainen kuvaus. Upea soundtrack, ja Hardwickin varman letkeä ohjaus. Niin kasassa on ehdoton nuorisoelokuva menestyksestä, ystävyydestä ja kaikesta mikä on tärkeää. Aurinkoisiin kesäpäiviin ja hyvien ystävien kanssa katseltavaksi.

Yhteenveto:
Nuorisoelokuvien kärkikastia. Rento, briljantti ja koskettava.

Joonatan Itkonen Toimittaja

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.