Linnunradan Käsikirja Liftareille

Arthur Dentillä on huono päivä. Siis todella huono päivä. Hän on onnistunut mokaamaan kaikki mahdollisuutensa kauniin Trillianin kanssa, hänen taloaan ollaan tuhoamassa uuden pikatien tieltä, ja hänen paras ystävänsä paljastaa olevansa pieneltä planeetalta jostain Beetleguisen lähistöltä. Asiaa ei juurikaan auta se, että juuri samoihin aikoihin paikalle saapuvat Vogonin rakennusliiton joukot tuhoamaan maapallon uuden intergalaktisen pikatien alta. Arthur ja hänen ystävä Ford Prefect onnistuvat kuitenkin pakenemaan maapallolta liftaamalla ohi kulkevaan alukseen. Kuin sattuman kautta, vastoin kaikkea todennäköisyyttä, he kohtaavat galaktisen presidentin Zaphod Beeblebroxin, Arthurin ihastuksen kohteen Trillianin ja masentuneen androidi Marvinin. Yhdessä joukkio päättää lähteä selvittämään vastausta elämästä, universumista ja kaikesta.

Linnunradan Käsikirja Liftareille on Douglas Adamsin palkittuun ja arvostettuun kirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva elokuva. Kuten kirjojen kansiteksti ylpeänä ilmoittaa, on tämäkin elokuva ensimmäinen osa maailman ainoasta viisi-osaisesta trilogiasta. Seuraavat osat, ‘Maailmanlopun Ravintola’ ja ‘Terve, ja kiitos kaloista!’ ovat saaneet tämän elokuvan menestyksen myötä myös vihreää valoa tuottajilta.

Elokuvat kirjojen pohjalta ovat aina hankalia aiheita. Koskaan ei pystytä tekemään täysin uskollista elokuvaa tekstille, ja koskaan ei pystytä millään tyydyttämään kaikkia faneja. Viime vuosien Taru Sormusten Herrasta elokuvat toimivat hyvänä esimerkkinä. Adams oli kuitenkin askeleen edellä, ja ennen kuolemaansa hän kirjoitti pitkän käsikirjoituksen joka kattoi kaikki viisi kirjaa. Mutta oli tarpeeksi erillainen että se pystyi olemaan täysin uusi luku Linnunradan Käsikirja Liftareille saagaan, kuten kirjat olivat aikoinaan olleet lisäys radionäytelmään. Vaikka tämäkään lopputulos ei välttämättä kaikkia miellytä, on se kuitenkin erinomainen tapa tutustuttaa niin vanhat kuin uudetkin fanit kirjojen maailmaan.

Näyttelijät suoriutuvat myös töistään ilman pahempia ongelmia. Suurin ongelma mikä itselläni oli, koski Ford Prefectin rooliin valittua Mos Defiä. Tunnettu räp-artisti ja pienissä elokuvarooleissa ollut Def ei vastannut todellakaan omaa kuvaani Prefectistä. Mutta jopa Def onnistuu vakuuttamaan erikoisessa roolissaan ja ajoittain huomasin itsekkin nauravan ääneen hänen toilailuilleen. Päähenkilöä Arthur Denttiä esittävä Martin Freeman on jo ansioitunut koomikko ja tunnetaan täällä parhaiten ehkä The Office tv-sarjasta. Hänelle annetaan harmillisen vähän muuta tehtävää kuin valittaminen tai kaiken ihmettely, mutta Freemanissa on onneksi tarpeeksi karismaa ja sympaattisuutta että hänen hahmostaan jaksaa välittää kaikesta huolimatta. Zooey Deschanellillä on myös hieman ohueksi jäävä rooli Arthurin mielittynä Trillianinä, kun taas Sam Rockwellille on annettu elokuvan mehukkain ja hauskin osa Zaphod Beebleroxin muodossa. Täysin oman egonsa ajama Zaphod on äänekäs, itsekeskeinen, turhamainen ja jatkuvasti flirttailemassa. Sanalla sanoen, hulvaton. Jokainen hetki Rockwellin ollessa ruudulla on täynnä energiaa ja toimintaa, hän tavoittaa suorituksellaan täysin sen anarkistisuuden ja huumorin mitä Adamsin kirjat sisältävät. Muita mainitsemisen arvoisia roolisuorituksia ovat Alan Rickmanin esittämä Marvin jolla Rickman lainaa äänensä, John Malkovichin esittämä uskonnollinen johtaja Humma Kavula ja Bill Nighyn Slartibartfast.

Kirjojen lailla, elokuvakaan ei ole täydellinen. Kaikilla tuntuu olevan niin hauskaa ovelien ideoiden ja erikoisten keksintöjen ohella että juoni tuntuu ajoittain hajanaiselta ja jopa täysin improvisoidulta. Vaikka tämä sama ongelma oli kirjoissa läsnä, se tuntuu elokuvassa vieläkin suuremmalta ongelmalta hahmojen ilmestyessä vain paikasta toiseen ja vitsistä vitsiin. Mutta elokuvan lyhyt kesto, jatkuva energia ja hienot kohtaukset pitävät sen kiinnostavana siitä huolimatta.

Kirjat lukeneille tarjoaa elokuva hienoja hetkiä nähdä ruudulta ne kohdat kirjoista jotka muistetaan parhaiten, ja liudan uusia entistä hauskempia kohtauksia. Kirjat väliin jättäneille saattaa tulla hetkiä jolloin he saattavat menettää tarinan punaisen langan tai mennä sekaisin suuresta määrästä uusia hahmoja. Heille sanon ‘Don’t Panic’ ja nauttikaa mielummin matkasta. Luulenpa että jossain tuolla, Douglas olisi vain hyvillään siitä.

Yhteenveto:
Keskinkertainen sovitus nerokkaasta kirjasta, joka kuitenkin hetkittäin tavoittaa saman anarkistisen huumorintajun mikä vavisutti maailmaa kirjan muodossa.