Ocean´s Twelve

“Haluaisin sanoa, että vietin elämäni parasta aikaa tätä filmiä tehdessä, mutten voi… Huonot paikat, pilaantunut ruoka -varsinkin Italiassa- ja kauheata seuraa. Se oli todella rasittavaa.”
-Brad Pitt

Kieli poskessa kommenttejaan haastattelussa antanut Brad Pitt kuvastaa hyvin Oceans Elevenin jatko-osan Oceans Twelven tunnelmaa: kuvausryhmällä ja näyttelijöillä on kyllä ollut hauskaa, mutta katsojalla ei sen sijaan muutamaa naurunpurskahdusta lukuunottamatta ole. Muutenkin elokuvalla on oma omituinen historiansa: Oceans Elevenin suuren suosion jälkeen elokuvastudio vaati käsikirjoittaja George Nolfia muuttamaan aluperin John Woolle merkattua käsikirjoitusta Oceansiin sopivaan tyyliin ja lisäämään siihen ensimmäisen osan hahmot. Nolfi teki työtä käskettyä ja lopputulos vietiin kenellekäs muulle kuin Steven Soderberghille, joka lähinnä George Clooneyn mukanaolon ansiosta sai ensimmäisen osan näyttelijät innostumaan jatko-osasta. Lopputuloksesta tuli lähinnä rentoa irroittelua, joka ei valitettavasti toimi toivotulla tavalla.

Muutenkin elokuvan näyttelijät tuntuvat olevan Soderberghin ohjattavana vähän liiankin vapaasti: normaalisti erinomaisia rooleja tekevä George Clooneytäkään ei näytä homma tällä kertaa kovinkaan kummoisesti kiinnostavan ja Pitt:kin tekee vain rutiinisuorituksen. Kun vielä Matt Damonia väsyttää Medusan iskun kuvaukset, Julia Robertsia ei muuten vain kiinnosta, Don Cheadle saa liian vähän ruutuaikaa ja Andy Garcia tyytyy näyttämään vain typerän näköiseltä keppinsä kanssa, on jonkinasteinen pettymys valmis siitäkin huolimatta, että Vincent Cassel ja Catherine Zeta-Jones onnistuvat rooleissaan hyvin. Elokuvan ainoat valopilkut löytyvätkin sitten hassuista cameo-rooleista, joissa nähdään Topher Grace ja varmasti kaikkien tuntema Bruce Willis. Molemmat cameot ovat nimittäin kerrankin laatukamaa, joiden kanssa ainakin allekirjoittanut vietti elokuvan hauskimmat hetket.

Kaikin puolin katsottuna Oceans twelve on turha jatko-osa menestyneelle Oceans elevenille. Se on suuresti mainostettu, kenties jopa hypetetty, elokuva, jonka anniksi jää pelkkä viihteellisyys -jos sekään. Oceans twelve ei sinänsä myöskään sisällä kovinkaan paljon itse varkauksia, joita monet varmasti odottavat: sen sijaan elokuva tarjoilee puolikevyttä läpänheittoa, mielenkiintoisia hahmoja ja jonkin verran sutinaa ja kutinaa tunnepuolella. Vaikka elokuvan pintapuoli onkin myös kuvaajana tunnetun Soderberghin hanskassa, niin tarinallinen anti on keveydestään huolimatta sellaista kamaa, jota ei toista kertaa halua edes katsoa. Toivottavasti Soderbergh ryhdistäytyy seuraavaan elokuvaansa: ainakaan minä en halua tämän jälkeen enää uutta Full Frontalia katsoa.