elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Jean-Francois Richetin ohjaama Hyökkäys poliisiasemalle on remake vuonna 1976 tehdylle John Carpenterin kultille. Omien sanojensa mukaan Richet halusi tehdä omasta versiostaan vain uudelleen modernisoinnin...

Jean-Francois Richetin ohjaama Hyökkäys poliisiasemalle on remake vuonna 1976 tehdylle John Carpenterin kultille. Omien sanojensa mukaan Richet halusi tehdä omasta versiostaan vain uudelleen modernisoinnin vaurioittamatta kuitenkaan alkuperäisen elokuvan jännitystä. Valitettavasti Richet onnistui vain osin: Hyökkäys poliisiasemalle on teknisesti todella mallikelpoista jälkeä sisältävä elokuva infrapunatähtäimineen ja uusine aseineen, josta tulee mieleen lähinnä Half-Lifen modifikaatio, Counter-Strike. Vaikka kuvaus toimiikin, niin silti muilta osin elokuva onkin pelkästään huttua: se on hyvin ohuen juonen pätkän varassa roikkuva, mitäänsanomaton, raina, joka suorastaan huutaa turhaan järjen ääntä. Miksi edes tehdä elokuva, jonka tarinakin ja juonen kuljetus on hämmentävää katseltavaa?

Näyttelijöissä ei sinänsä ole mitään vikaa; heidän roolinsa ovat vain epäsovinnaisia. Tosin pääroolissa oleva Ethan Hawke tuntuu vain lämmittelevän vanhaa Training dayn rooliansa vähän rapaisen näköisenä poliisina, jonka moraaliset arvot ovat kuitenkin kohdallaan. Laurence Fishburne puolestaan hukkaa näyttelijänlahjojaan vangittuna rikollispomona, vaikka onkin koko elokuvan parhaimmistoa ja Sopranosistakin tuttu Drea De Matteo on hankittu lähinnä seksiobjektiksi verkkosukkineen ja minihameineen, vaikka intiimi keskustelukohtaus Fishburnen kanssa näyteltynä on elokuvan parasta antia. Muitakin tuttuja naamoja toki elokuvasta löytyy: Salaisesta ikkunasta tuttu Maria Bello tekee mitäänsanomattoman ja turhahkon täyteroolin Ethan Hawken näyttelemän poliisin psykiatrina ja roiston kasvot omaava Gabriel Byrne puolestaan saa kangasaikaa aivan liian vähän.

Elokuvasta löytyy toki myös positiivisiakin asioita, sillä ohjaaja Richet onnistui hyvin joissakin tavoitteissaan. Aivan niin kuin Richet on haastattelussa sanonutkin: Hyökkäys poliisiasemalle on "hyvin dynaaminen, mutta tumma ja rakeinen" ( huom. suom. englannin kielisestä tekstistä) elokuva. Toisin sanoen se on hyvin visuaalinen kokemus: lumen sataessa ulkona ja halogeenilamppujen heijastaessa valkoista maata, vallitsee poliisiasemalla pimeys ja tummuus, jossa varjoihin kykenee piiloutumaan. Värit eivät ole silti mitenkään erityisen pehmeitä, vaan pikemminkin metallisia, joissa kontrasteja ei juurikaan ole. Lumen keskellä syöksyileminen ja ampuminen saavat muutenkin niskakarvat pystyyn monellakin tapaa, sillä elokuva muistuttaa ainakin allekirjoittaneen mielestä välillä Rennyn Die hard 2:sta. Teknisesti hyvin tehdystä elokuvasta ei kuitenkaan vielä kannata kädet pystyssä ilmaan hyppiä, sillä elokuvan tarinallinen anti ei ole mitenkään vahvaa ja näyttelijöidenkin osaksi jää puolittain vain turhautumisen vältteleminen ja toistensa ampuminen. Ihan kohtuullisen viihdyttävää toimintaa Hyökkäys poliisiasemalle silti tarjoaa ja vajaa kaksituntinen meneekin mukavasti elokuvateatterin pehmeässä tuolissa.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.