elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Kriitikkojen rakastama (Oscar -ehdokas parhaasta naispääosasta vuonna 2005), paljon palkittu (Deauville filmifestivaalit 2004 pääpalkinto, kriitikkojen palkinto, yleisöpalkinto; Sundance Film Festival 2004 yleisöpalkinto; Berliinin filmifestivaalit...

Kriitikkojen rakastama (Oscar -ehdokas parhaasta naispääosasta vuonna 2005), paljon palkittu (Deauville filmifestivaalit 2004 pääpalkinto, kriitikkojen palkinto, yleisöpalkinto; Sundance Film Festival 2004 yleisöpalkinto; Berliinin filmifestivaalit 2004 Paras debyyttielokuva, paras näyttelijätär) ja viime vuoden Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla nähty Maria Full of Grace oli ainakin minulle lievä pettymys. Joshua Marstonin käsikirjoittama ja ohjaama debyyttielokuva on kyllä kaltaisekseen tanakkaa draamaa täynnä oleva ihmiskohtaloita kuvaava teos, mutta millekään jalustalle sitä on kovin turha nostaa -ainakaan innostuneesti. Vaikka elokuva nostaakin kissan pöydälle ja kuvaa koko tarinan nuoren huumeita vatsassa salakuljettavan naisen näkökulmasta, niin se silti jää loppujen lopuksi kovin heppoisen hataraksi kokonaisuudeksi, josta katsoja haroo otetta välillä melkein turhaan. Loistavista näyttelijänsuorituksista huolimatta tarina sisältää huomattavia puutteita ja pudotuksia, jotka pistävät elokuvan juonirakenteen sahaamaan tietyllä tavalla vuoristorataa lähes koko ajan.

Vuoristoradasta ei toki kuitenkaan näyttelijöitä voi syyttää. Sivurooleissa olevat Yenny Paola Vega ja Guilied Lopez tekevät hyvin erilaiset roolit "muuleina". Itsevarmaa ja kokenutta konkaria esittävä Lopez on roolissaan kerrassaan mainio: tarpeeksi kylmä, mutta myös lämmin ilmestys, joka auttaa Mariaa selviytymään ensimmäistä matkastaan muulina. Marian ystävää, Blancaa, näyttelevä Vega puolestaan on roolissaan oikeastaan hyvinkin lähellä naiviin lapsen ja nuoren aikuisen rajaa. Pyöreistä kasvoista kuvastuu toisaalta tietämättömyys ja tarve raahautua Marian perässä mihin vain: itseensä Blanca ei ainakaan näytä luottavan. Mukaan mahtuu myös jos jonkinlaista näyttelijää: amisviiksiensä kanssa kamppaileva Wilson Guerrerorista tulee väkisinkin mieleen Fucking Åmålin mopopoika Johan ja John Alex Toron näyttelemä Franklin keräilee irtopisteensä komeana pahana poikana. Myös Jaime Osorio Gomezin rauhallinen tyyli ja puheenparsi miellyttää ainakin allekirjoittanutta.

Pääroolissa oleva Catalina Sandino Moreno on sitten tosin ihan toista maata. Oscar-ehdokkuudellakin palkittu nuori näyttelijätär on todellakin roolissaan kuin kotonaan. Moreno näyttelee ansioituneesti niin tutulta näyttävää turhautumista teiniyden vaikeuteen. Perhekin näyttää olevan ansioituneesti sotkeutunut mukaan nuoren naisen elämään: se vaatii rahaa ja kaikki kukkaplantaasilla ansaitut pesot menevät perheen elämiseen. Kun vielä poikaystäväkin on mitä on ja raskaaksikin on tullut hankittua itsensä, päättää Morenon näyttelemä Maria etsiä onneansa kaupungista. Matkalla tulee vastaan vielä tuttu poika, Franklin, joka tietää tavan hankkia sievoisen summan rahaa nopeata työsuoritusta vastaan. Rahan perässä Maria sitten pestautuu huumekuriiriksi, josta saadulla palkkiolla voisi elää kotomaassa ainakin jonkun aikaa herroiksi. Riskit ovat kuitenkin kovat, mutta tarve tehdä tietynlainen aikuistumisriitti käy Marialle liian vastustamattomaksi: puoliksi kapinoiden ja puoliksi rikastumisen toivossa Maria lähtee jopa hengenvaaralliselle matkalle kohti Amerikan Yhdysvaltoja.

Maria Full of Grace tarttuu kiinni vakavaan aiheeseen: huumeiden salakuljetukseen, joka lienee ainakin Amerikan mantereella kohtalaisen iso ongelma. Se on selkeästi yrittänyt yhdistää kaksi asiaa: ensiksikin se on yrittänyt saada mukaan individuaalisen näkökulman nuorista huumeiden salakuljettajista, jotka nimenomaan tietävät mitä tekevät ja mitä on odotettavissa heidän jäädessä kiinni. Se on yrittänyt tehdä selväksi, että huumeiden salakuljetukseen osallistuminen on epätoivoinen, lähes itseään rankaiseva, teko, jonka riskit ovat valtavat. Toisaalta elokuva on yrittänyt käsitellä ongelmaa yhteiskunnallisesti: mahdollisuudet rikastumiseen näyttävät olevan Maria Full of Gracessa hyvinkin hataralla pohjalla, eikä kukkaplantaasilla työskenteleminen tunnu olevan mikään unelmien täyttymys. Kurjuus tuntuukin olevan melkein kuin periytyvää. Vaikka elokuvassa joutuukin välillä ihan tosissaan jännäämään Marian puolesta, niin silti hyvistä näyttelijänsuorituksistaan huolimatta Maria Full of Grace jää kovin ontoksi elokuvaksi. Se on vain ehkä aavistuksen keskivertoa parempi elokuva, mutta miksikään erinomaiseksi elokuvaksi siitä ei vain yksinkertaisesti ole. Asiat oiotaan vähän turhankin suoriksi: moniulotteisuutta ei tunnu missään vaiheessa olevan ja katsoja tuntuukin olevan enemmänkin tiellä kuin sisässä itse elokuvan tapahtumissa. Tunnepuolikin jää kuumaverisiltä kolumbialaisilta tällä kertaa jonnekin Bogotan laitamille ja tuloksena on vain happamia ilmeitä. Harmi sinänsä: Maria Full of Gracesta olisi varmastikin ollut paljon iloa paremmin viimeisteltynä ja nimenomaan ehjänä kokonaisuutena, joka löytää konsensuksensa paljon ennen loppuratkaisua.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.