elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Michael Mooren ensimmäinen ohjaustyö, Roger ja minä, on humoristinen ja ironinen paketti, jota voi pitää dokumenttina lähestulkoon loistavana. Roger ja minä kertoo Mooren kotikaupungista,...

Michael Mooren ensimmäinen ohjaustyö, Roger ja minä, on humoristinen ja ironinen paketti, jota voi pitää dokumenttina lähestulkoon loistavana. Roger ja minä kertoo Mooren kotikaupungista, Flintistä, ja sen rappioitumisesta globaalisen markkinatalouden viedessä entiset työpaikat -lähestulkoon kaikki 30 000 työpaikkaa. Mooren mielestä ongelma on dokumentin tekohetkellä kulminoitunut General Motorsin pääjohtajaan, Roger Smithiin, jonka mukaan dokumentti on nimettykin. Päälinjaltaan Mooren dokumentti kertookin Rogerin haastattelun toivottomasta metsästyksestä, mutta itseasiassa onkin paljon jotain muuta: Yhdysvaltain köyhälistö ja kurjuus saavat puheenvuoronsa karulla, mutta totuudenmukaisella tavalla.

Oikeastaan dokumentti ei ole pelkkää ihmisten ja tapahtumien kuvausta, vaan suuryrityksen politiikkaa käsittelevä puheenvuoro, joka kertoo tavallisten ihmisten kohtalosta työpaikkojen kadottua kaupungista. Moore on tälläkin kertaa kiertänyt paikkoja hyvinkin ahkerasti ja kontrasti rikkaiden ja köyhien välillä on hirvittävän suuri: toisaalla sheriffi häätää köyhiä ulos kodeistaan, joiden kuntokin on joissain tapauksissa vähintäänkin kyseenalainen ja toisaalla rikkaat rouvashenkilöt kertovat golfinsa ohella, että köyhyys ei johdu työpaikkojen poismenosta, vaan puhtaasti laiskuudesta. Ironiaakaan ei ole unohdettu: GM:ää ahkerasti puolustaneen lobbaajan kerrotaan saaneen potkut myöhemmin ja puheet missien tyhmyydestä eivät liene täysin puusta temmatut. Ja söpöisien pupujen lihaa kauppaavan naisen mielenterveys lienee vähän väärällä tolalla.

Mooren dokumenttien parasta antia on aina ollut se ote, millä Moore tekee dokumenttejaan. Esikoisteoksessa tämä näkyy: asioita ei niiden vakavuudestaan huolimatta esitetä järin otsa kurtussa, vaan ote on pikemminkin humoristinen. Haastatteluissakaan ei sorruta mitenkään helpoihin kysymyksiin, vaan rohkeasti kyseenalaistetaan asiat ja penätään vastauksia asioihin, joihin haastateltavat eivät välttämättä joko osaa tai halua vastata. Tämä on myös yksi dokumentin heikkous: Moore käsittelee ihmisiä selkeästi eri tavalla; tavallisen kansan parissa hän pitää kameran vain kuvaamassa ja antaa haastateltaviensa kertoa tarinansa, kun taas rikkaiden ja kuuluisien kommentit on selkeästi huolella valittu. Tietynlaista Flint-propagandaa onkin tässä dokumentissa aistittavissa, muttei se silti tosiasioita muuta: katsojan onkin helppo valita puolensa tässäkin dokumentissa, jota voi suositella kenelle tahansa katsottavaksi asti. Roger ja minä onkin pala parhainta 80-lukulaista dokumenttia, josta alkoi Mooren pitkä matka kohti Oscaria. Se on myös eräänlainen yhden kaupungin omaelämänkerta, missä näytetään mistä on tultu ja mihin: se on kuin yhden miehen ristiretki vallitsevaa yrityskulttuuria vastaan, joka nolaa hänet täysin osakkeenomistajien kokouksessa.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.