Kauna

Kauna on japanilaisen kauhuelokuvan Ju-Onin ”amerikkalainen uudelleenfilmaus”. Ilmaisu on lainausmerkeissä, sillä vaikka pääosin näyttelijät ovat amerikkalaisia, tyyli on japanilainen, tapahtumapaikka on Tokio ja ohjaaja on japanilainen Takashi Shimizu, joka ohjasi myös alkuperäisversion.

Lähihoitaja Karen Davis (Sarah Michelle Gellar) asuu poikaystävänsä Dougin (Roswell-sarjasta tuttu Jason Behr) kanssa tilapäisesti Tokiossa ja pääsee tuuraamaan kadonnutta kollegaansa dementoituneen vanhan naisen (Grace Zabriskie) luokse. Auttaessaan vanhusta, Karen altistuu talon kiroukselle, joka vainoaa kaikkia talossa vierailleita.

Kauna epäonnistuu ensimmäisistä minuuteista lähtien. Koko jutun idea paljastetaan heti alussa eikä kiinnostusta pidä mikään yllä. Säikyttelyhetkeen päättyvät kohtaukset ovat kaavamaisia ja tuntuvat irrallisilta. Pelotteluvälineet ovat niitä tavallisia eli narisevia ovia, rikkinäisiä lamppuja ja heijastavia pintoja. Suihkussakaan ei saa olla rauhassa. Vielä kauheampia ovat uskomattoman epäaidosti toimivat henkilöt. Aivan hävettää.

Buffy vampyyrintappajassa näytellyt Sarah Michelle Gellar suurentelee silmiään pakokauhuisesti ja ohjaaja Shimizu saa katsojan paikka paikoin samastumaan naisen ahdinkoon. Talossa vierailevia vainoava mörkö näyttää hitusen Sormusten herran Klonkulta ja lähinnä naurattaa pelottamisen sijaan. Kuvakulmat toimivat ja katsoja pääsee bongailemaan hirviötä pimeästä taustasta ja odottelemaan milloin kuolema korjaa satoaan. Pannukakkuhan tämä on ja pääkokkina toimii käsikirjoittaja hilloineen ja kermavaahtoineen.