elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Jälleen kerran on tullut mielenkiintoinen sarjakuvafilmatisointi suoraan Hollywoodin sylttytehtaalta. Tällä kertaa kohteeksi on otettu yksi Marvelin suosituimmista ja vihatuimmista hahmoista, Frank Castle alias Tuomari....

Jälleen kerran on tullut mielenkiintoinen sarjakuvafilmatisointi suoraan Hollywoodin sylttytehtaalta. Tällä kertaa kohteeksi on otettu yksi Marvelin suosituimmista ja vihatuimmista hahmoista, Frank Castle alias Tuomari. Mutta mikä parasta: Daredevilin ja Hulkin tapaan tästä Marvelin hahmosta ei ole tehty mitään omaa, lue suoraan huonoa, tulkintaa, joka pilaisi koko hahmon. Sen sijaan Punisher on melko maistuva sekoitus sarjakuvaa ja "fiktiota". Elokuva seuraakin yllättävän hyvin muutaman sarjakuvan tarinoita, jolle täytyy ehdottomasti näin sarjakuvien ystävänä nostaa hattua.

The Punisher on tehty suositusta sarjakuvahahmosta ja näinollen elokuva seuraa mahtavan hyvin pariakin juonta ja on uskollinen sarjakuvien muutamille kliimaksikohdille. Elokuva perustuu puolittain pariinkin sarjakuvalehteen, joista toinen on Dan Abnettin ja Andy Lanningin tarina, joka on alunperin julkaistu Year One -nimellä. Suomessa kyseinen tarina löytyy Sarjakuvalehden numerosta 1/96. Muut yhtäläisyydet voi hakea Mega Marvelin sarjakuvalehdistä 5/2001 ja 5/2002 (Garth Ennisin kirjoittama), joista molemmista löytää lähes suoraan monta kohtausta ja henkilöä otettuna elokuvaan. Mielenkiintoisimmat suoraan sarjakuvasta otetut henkilöt ovatkin Tuomarin lisäksi mm. Harry "Hitto" Thorton (Harry Heck), Pakkeli-Dave (Spacker Dave), Ryssä (The Russian), Joan ja Bumbo, joiden näyttelijät olevat sarjakuvan vastaavien esikuvien kaltaisia enemmän tai vähemmän.

Itse pääpirun, eli Tuomarin, roolissa nähdään suurelle yleisölle tuntematon Thomas Jane, joka näyttää enemmänkin Ennisin hahmolta, kuin raavaalta merijalkaväen sotilaalta. Sarjakuvasta poiketen Frank Castle ei olekaan luonut uraansa sotilaana, vaan sen sijaan FBI-agenttina, joka on sotkeutunut tällä kertaa vääriin piireihin. Sen seurauksena kostonhimoinen rikollislordi käskee tappaa hänen koko perheensä, jonka jälkeen alkaakin tyypillinen kostotarina, jossa luoteja ei säästellä. Kaiken tämän perusteella voisikin kuvitella, ettei elokuva mitään ihmeellistä tarjoa, mutta totuus on kuitenkin katsojan silmässä: paljon sarjakuvia lukeneena monet lehden hienot kohtaukset lihallistuvat ja ne tuntuvat entistä elävämmiltä. Varsinkin Tuomarin ja Ryssän kohtaaminen tuntuu ja maistuu siltä kuin sen pitäisikin maistua. Ainoastaan lopputulos ei ollut minun mieleeni.

Kun puhutaan Tuomarin maailmasta, niin silloin keskustellaan aseista, räjähdyksistä, luodeista ja oman käden oikeudesta, jossa sota on tuotu rikollisten eteiseen. Näin on myös Punisherissa: Jane ei paljoa hymyile, kun aseet laulavat synkkää sanomaansa egoilevia ja itsekkäitä rikollisia kohti. Punisher ei onneksi ole pelkkää sotaa: se tuo myös jonkin verran esiin Tuomarin inhimillistä puolta ja haavoittuvuutta. Tuomarin elämässä ei olekaan mitään muuta kuin kosto ja perheen kaipuu, joka on monesti myös sarjakuvan yksi kantavista teemoista.

The Punisherissa on valitettavasti myös fiktiota, jolla tarkoitan tällä kertaa Hollywoodissa keksittyä tarinaa, jonka on ilmeisesti tarkoitus miellyttää enemmän massaa. Valitettavasti tämä fiktiivinen tarina syö itse elokuvalta pohjaa pois käsittämättömän paljon, jolloin itse elokuvasta tulee hyvin poukkoileva kokonaisuus, johon ei meinaa kunnolla saada otetta. Tosin aina kun sarjakuvan suuntaan muistetaan kumartaa, niin homma paranee asteittain mielenkiintoisemmaksi. Kuitenkin varsinainen punainen lanka on välillä pahastikin kateissa ohjaaja Hensleighiltä, joka tekee debyyttinsä ohjaajan pallilla. Ehkäpä ohjaajaksi olisi pitänyt valita joku muu ja käsikirjoituksen ottaa rohkeammin mallia esikuvastaan, niin elokuvasta olisi tullut tasapainoisempi kokonaisuus.

Elokuvalla on myös vaihtelevat näyttelijänsuoritukset. Siinä missä Thomas Jane onnistuu kohtuullisesti, niin Travolta ampuu jälleen kerran hieman yli. Jotenkin Travolta luottaa liikaa karismaansa, eikä jaksa viitsiä katsoa peiliin uhotessaan kostoa milloin kenellekin. Myös muut pahikset jaksavat vain näyttää kovilta, mitään erikoista heidän näyttelijänsuorituksistaan ei voi sanoa. Myös Tuomarin naapureina olevat John Pinette (Bumbo), Rebecca Romijn-Stamos (Joan) ja Ben Foster (Pakkeli-Dave) onnistuvat rooleissaan kohtuullisen hyvin. Harry Heck on kuitenkin Mark Collien käsissä kaikista mielenkiintoisin tapaus. Harmittavan pieneksi hänen roolinsa vain valitettavasti jää.

The Punisher on yksi talven piristävimmistä toimintaelokuvista, vaikkei ylläkään mihinkään hirveän erinomaiseen suoritukseen. Elokuvassa on niin heikkouksia kuin vahvuuksiakin, joista useimmat löytyvät vain katsojan silmästä. Monet pitävät varmastikin Punisheria tusinaleffana ja kertaalleen monien parempien leffojen kopiona, mutta ainakin allekirjoittaneelle Punisher on syvä kumarrus ja kunnianosoitus sarjakuvaesikuvalleen, joka on jatkanut uraansa sarjakuvissa jo kymmeniä vuosia.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.