elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Parodia on vaikea laji. Usemmiten parodian tekijät tyytyvät helpoimpaan ratkaisuun, farssiin, jossa päähenkilöt törmäilevät enemmän tai vähemmän irrallisissa sketseissä irvaillen jollekin viime vuosien buumille...

Parodia on vaikea laji. Usemmiten parodian tekijät tyytyvät helpoimpaan ratkaisuun, farssiin, jossa päähenkilöt törmäilevät enemmän tai vähemmän irrallisissa sketseissä irvaillen jollekin viime vuosien buumille (Scary Moviet teinikauhulle, Airplanet sen ajan lentokonekatastrofileffoille jne). Ratkaisu on joskus hyvinkin toimiva, mutta usemmiten ei. Toisinaan parodiaa tehdään kuitenkin hienovaraisesti, monivivahteisesti ja lämmöllä. Ghost Dog putoaa tähän kategoriaan.

Monet nuoremman elokuvanyleisön edustajat eivät tietenkään huomaa elokuvan parodisuutta, vaa ottavat elokuvan tosissaan. Samoin kävi Cluelessille kymmenisen vuotta sitten. Katu-uskottava luppasilmä Forest Whitaker suolaa karikatyyrisiä mafiosoja, ajelee hienoilla autoilla ja siteeraa samuraikoodia räpin soidessa taustalla. Välillä turistaan söpön pikkytytön (Hei kundit, Leonissakin oli pikkutyttö! Jee!) ja jätskimyyjän kanssa ja heitetään femmat kaduilla pyöriville Cripseille. Samoja pikkupoikia harmittaa eittämättä selkeän ja alleviivatun aasia-estetiikan puuttuminen. Missä ovat Kill Billistä tutut poseerausasennot, verisuihkut, kornit onelinerit, ybersiistit miekkarähinät ja muut kliseet? Aivan.

Jarmuschin aasialaisuus nousee syvemmältä tasolta, verkkaisen ja pohdiskelevan rytmin myötä salakavalasti hiipien. Aasialais-vaikutteinen hiphop-ääniraita pyrkii samaan tavoitteeseen, tunnelmoiden vähäeleisesti ja liioittelematta. Mahtipontiset ja pakahduttavat sankariteemat a’la Hans Zimmer loistavat kerrankin poissaolollaan. Palvelija/mestari-suhteen alkamisen syitä ei pohjusteta/selvitetä juuri lainkaan, sillä Ghost Dog henkilönä ei kaipaa länsimaiseen logiikkakäsitykseen sopivaa “toi on hyvä jätkä, sitä on pakko puolustaa”-perustelua. Mestari on mestari, ja palvelija palvelee mestaria. Miksi? Siksi. Selvästi mielisairas sankarimme etsii epätoivoisesti henkilöä, johon voisi ripustautua. Kun hra x. Ghost Dogin näkemyksen mukaan pelastaa sankarimme hengen, saa GD elämälleen/sairaudelleen kohteen. Kun GD lopussa kuolee (omasta mielestään) herraansa loppuun asti palvelleena, ilmestyy miehen huulille epätyypillinen hymy. Samurai on täyttänyt velvollisuutensa, ja saa vihdoin rauhan. Todellisuudessa ratkaisu kuvastaa hyvin sankarimme täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää nykytodellisuutta. GD:n tapattaa mafian johtoon noussut tyttö, jonka mies on useampaan kertaan säästänyt. Idealistinen samuraietiikka ei toimi raa’assa maailmassa.

Jarmusch yhdistelee varsin onnistuneesti erilaisia elementtejä. Halpa huumori (mafioson räp vessassa, umpityperät ja lihavat mafian palkkatappajat, Ghost Dogin ja ranskalaisen jätskimyyjän ristiinpuhuminen kielimuurin takia) kohtaa perinteisen toimintaelokuvan ja mietteliään ja viipyilevän taide-elokuvan, sarjakuvamaisen sankarin häärätessä outojen vaikutteiden keskellä. Kaiken päällä häilyy jatkuvasti parodinen ote. Mukana on myös runsaanlaisesti irralliselta vaikuttavia ja näennäisesti tarkoituksettomia kohtauksia.

Varsin veikeä, epäsovinnainen ja sympaattinen elokuva.

  • 80%
    Ghost Dog - 80%
80%

Tiedot

Genret: draama,rikos
Kesto: 116 min
Ohjaaja: Jim Jarmusch
Pääosissa: Forest Whitaker,John Tormey,Cliff Gorman,Isaach De Bankol,Henry Silva,Camille Winbush
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 1999

Sending
User Review
0 (0 votes)

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.