elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Vavahda Wolfgang Petersen! Tällä kertaa legendaarisen Das Bootin ohjaajan pallia parhaana sukellusvene-elokuvan tekijänä vavisuttaa Tony Giglio, joka on ohjannut lähes tuoreen elokuvansa, U-Boat -Vihollisen...

Vavahda Wolfgang Petersen! Tällä kertaa legendaarisen Das Bootin ohjaajan pallia parhaana sukellusvene-elokuvan tekijänä vavisuttaa Tony Giglio, joka on ohjannut lähes tuoreen elokuvansa, U-Boat -Vihollisen kynsissä. Valitettavasti U-Boat ei ole edes Jonathan Mostowin U-571-tasoa, vaan lopahtaa aika keskikertaiselle tasolle -jopa alemmaksi. Vaihtelevat näyttelijäsuoritukset ja vaisuhko tarina eivät vedä vertoja aiemmin nähdylle ja keltanokka Giglion ohjauskin takkuaa, vaikkei siinä ole mitään outoa: mies on ollut aiemmin pääosin tuotantoavustajana erilaisissa leffoissa.

U-Boatin näyttelijäkaarti on oikeastaan aika nimekäs. Pääroolissa takkuilee William H. Macy, joka tällä kertaa munaa itsensä todella pahoin. Mm. Air Force Onesta ja Magnoliasta tuttu ja erittäin kokenut Macy onnistuu tekemään itsestään epäuskottavan sukellusveneen pursimiehen, jota ei voisi ottaa missään vaiheessa kovinkaan vakavasti. Uskokaa tai älkää, mutta Macyn pelkkä olemus kertoo, ettei hän kuulu tähän elokuvaan. Onneksi kuitenkin tasapainottava voimana on Til Schweigerin (Investigating sex, Replacement Killers) ja Thomas Kretschmannin (Pianisti) erinomaiset roolit, jotka tuovat elokuvaan edes jotain inhimillisyyttä. Oikeastaan kummankin miehen roolit ovat hyvinkin samanlaiset: siinä missä Schweigerin näyttelemä Herdt yrittää säästää miestensä ja vankiensa hengen, joutuu Kretschmannin näyttelemä Cremer taistelemaan oman velvollisuudentuntonsa ja omantuntonsa välillä. Joka tapauksessa katsojalle jää näyttelijöistä perin hyvä kokonaiskuva juuri näiden herrojen ansiosta.

U-Boat kertoo taas kerran uudenlaisen tarinan toisesta maailmansodasta. Tällä kertaa amerikkalaisen sukellusveneen tuhosta selviytynyt miehistö löytää itsensä saksalaisesta sukellusveneestä. Kun mukana on vielä sairas kapteeni, niin syvyyksissä alkaa tietenkin taistelu elämästä ja kuolemasta samalla, kun jenkkien ja saksalaisten laivastot hyökkäävät kimppuun. Juoni kuulostaa ehkä mielenkiintoiselta, mutta toteutuksen kanssa on hätäilty. Linjoja on vedelty ehkä turhankin suoraksi ja suoranaista mielikuvituksen puutetta on nähtävissä koko tarinassa. Ikään kuin turhaan, mukaan on otettu vielä Macyn näyttelemiä Nate Traversin unijaksoja, jollaisia näkee jossain Tampere-TV:n uutislähetyksissä. Toisin sanoen turhia haaveiluja ja lupauksia kotiinpaluusta on nähty sata kertaa ennenkin sata kertaa paremmin tehtynä. Muutenkin koko elokuvaa vaivaa tason erittäin jyrkkä ailahtelevuus ja kokonaisuus onkin kuin sumua, jota on vaikea saada kokonaan pullotetuksi. Hyvä suhteellisen pienen budjetin yritys U-Boat kuitenkin on, ja sitä on jostain syystä suhteellisen mukava katsoa. Siksipä sitä voi johonkin tyhjään ja tylsään iltaan jopa varovaisesti suositella… mutta vain hyvin varovasti.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.