elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Naisohjaajilta tulee valitettavan harvoin elokuvia. Joka tapauksessa tällä kertaa päivänvalon on nähnyt Martha Coolidgen, joka on ohjannut mm. Sinkkuelämää -jaksoja, uusin elokuva, Minä ja...

Naisohjaajilta tulee valitettavan harvoin elokuvia. Joka tapauksessa tällä kertaa päivänvalon on nähnyt Martha Coolidgen, joka on ohjannut mm. Sinkkuelämää -jaksoja, uusin elokuva, Minä ja prinssi. Kuten jo nimestä voi päätellä, niin kyseessä on jälleen kerran pehmeä ja hieman huumoriakin sisältävä rakkaustarina, joka noudattelee orjallisesti tälläisen elokuvan tarinan pääpiirteitä: tapaamista, rakastumista, ongelmaa suhteessa ja siitä selviämistä. Itse päähenkilöiden asetelma on kuitenkin laitettu tällä kertaa mielenkiintoiseksi, milteipä feodaalisen ajan jälkinäytelmäksi, sillä elokuvassa kohtaavat toisensa "kahden säädyn" lapset. Eräänlainen talonpoika-aatelisto vastakkainasettelu onkin juuri ja juuri noteeramisen arvoinen asia.

Minä ja prinssi on simppeli ja juuri siksi toimiva rakkauskomedia. Ohjaaja Coolidge on myös onnistunut näyttelijävalinnoissaan, sillä pääosaan on saatu Julia Stiles (10 things what I hate about you, Mona Lisa Smile), joka sopii tälläiseen elokuvaan mainiosti. Kevyen oloisesti näyttelevä ja viattomalta tuntuva Stiles onkin täydellisen vaatimattoman näköinen ja oloinen tavallisen farmilta tulevan, hikipinkon, tytön rooliin. Prinssiä näyttelevä Luke Mably (28 days later) on myös rooliinsa oiva valinta, sillä hänestä huokuu niin itsevarmuus kuin tietynlainen pehmeys, joka sopii hänen nallekarhumaiseen rooliinsa mainiosti. Vielä kun näitä kahta roolia on saatu tasapainottamaan prinssin palvelijaa näyttelevä Ben Miller, niin tasapaksusti, mutta hyvin etenevä tarina on näyttelijöiden osalta kuosissaan.

Kuten arvata saattaa, niin itse elokuva on aikamoista pehmeilyä, lässytystä ja rakkautta, jollaista tälläiseltä elokuvalta voi odottaakin. Katsoja ei voikaan tuntea pettyvänsä, sillä hänelle näytetään juuri ne asiat, jotka pitääkin näyttää. Kun kliseetkin kierretään yllätyksellisesti aika hyvin, (lukuunottamatta sitä, että Tanskassa kaikki puhuvat yllättäen englantia) niin hyvin toimiva perussetti on kasassa. Mitään suuria tunteita elokuva ei kuitenkaan tarjoa, mutta hyvän mielen siitä varmasti saa. Herkemmät katsojat (nais-sellaiset…) saattavat jopa muutaman kyyneleenkin silmäkulmastaan tirauttaa elokuvan tapahtumien johdosta. Miehille elokuva ei sentään niin paljon anna, mutta hyvän illan siitä saa tehtyä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minä ja prinssi sopiikin milteinpä täydellisesti pareille hiljaiseen illan viettoon.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.