elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Ohjaaja Mark Hermanin tuorein tekele, Hope Springs, on suoraan sanottuna aikamoista tuubaa kohtuullisista näyttelijäsuorituksista huolimatta. Kuin ihmeen kaupalla elokuvan käsikirjoittajanakin toiminut Herman on saanut...

Ohjaaja Mark Hermanin tuorein tekele, Hope Springs, on suoraan sanottuna aikamoista tuubaa kohtuullisista näyttelijäsuorituksista huolimatta. Kuin ihmeen kaupalla elokuvan käsikirjoittajanakin toiminut Herman on saanut elokuvaansa mukaan ihmeen nimekkään trion: rakkauskomedioihin erikoistuneen Colin Firthin (Rakkautta vain, Bridget Jones), enkelinkasvoisen Heather Grahamin (From Hell, Austin Powers) ja Minnie Driverin (Good Will Hunting, Palaa luokseni), jotka suoriutuvat töksähtelevästä ja typerästä tarinasta kohtuullisen kunnialla läpi.

Itse elokuva, Hope Springs, on taas jotain käsittämätöntä. Joskus pistää oikein miettimään, että miksi tälläisiä tekolällyjä rakkauskomedioita katsoo, jos niiden tapahtumat arvaa jo ennalta: suru-kohtaaminen/rakastuminen-riita-sovinto -konsepti tuntuu silti aika hyvin toimivan. Tosin tällä kertaa mutkia on jo oijottu niin paljon, että heikompaa hirvittää: kiivas kilpailu Colinista (Colin Firth) kahden naisen välillä latistuu lopulta hämmentävään loppuratkaisuun, joka ei edes tunnu sellaiselta.

Itse elokuva kertoo sydänsuruista kärsivästä taiteilijasta, Colinista, joka pakenee surujaan Englannista Amerikkaan asti Hopen pikkukaupunkiin. Siellä hän kohtaa "yllättäen" (hohhoijaa…) elämäniloisen Mandyn, johon Colin pikkuhiljaa rakastuu. Mukaan kuvioihin tulee tietenkin Minnie Driverin näyttelemä narttumainen Vera, joka melkein onnistuu pilaamaan Mandyn ja Colinin suhteen pelkällä läsnäolollaan. Mustasukkaisuuden aalto pyyhkäiseekin Colinin suhteen ylitse ja ongelmat näyttävät kasaantuvan rakkauskomedioille tyypilliseen tapaan. Lopun voittekin arvata itse.

Mitähän Firthistä tuntuu tälläisen elokuvan jälkeen? Minun mielestäni Firthin pitäisi ottaa selkeä muutos urallaan ja yrittää ajautua sivuun tyypillisestä nallekarhun roolistaan, sillä mies alkaa pikkuhiljaa toistamaan itseään haavoittuvana, heikkona miehenä, johon naiset ovat tietenkin heikkoina. Miehen roolisuorituksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kyllä liika on liikaa.

Hope Springs on kaikin puolin pettymys. Se ei hauskuuta, se ei yllätä, eikä se suoraan sanoen jaksa edes kiinnostaa alkua pidemmälle, jolloin pelin henki on jo selvä. Noin 90 minuuttia onkin aikamoista tuskaa katsojalle, joka arvaa tapahtumia sellaisella todennäköisyydellä, että itse Nostradamuskin jäisi kakkoseksi. Käteen jääkin vain paha mieli ja tyhjä pää. Toivoa sopiikin, ettei tälläisiä elokuvia enää hirveästi vuokraamosta löydä.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.