Valamiehet

John Grishamin kirjoista on ennenkin tehty mielenkiintoisia elokuvia. Näiksi voidaan hyvällä omallatunnolla laskea mm. Firma, Pelikaanimuistio ja On aika tappaa -elokuvat. Tällä kertaa kuitenkin lähinnä tv-sarjojen ja flopanneen elokuvan, Kiss The Girls, ohjaajalle, Gary Flederille annettiin mahdollisuus parantaa mainettaan. Siinä hän myös onnistuu mainion ja toimivan juonen sekä erinomaisen ja nimekkään näyttelijäkaartin avulla.

Valamiesten (Runaway Jury) tarina on taustaltaan oikeastaan yksinkertainen. Se pohjana on peri-amerikkalainen oikeudenkäynti, jossa leskeksi jäänyt vaimo on haastanut aseyhtiön oikeuteen miehensä murhasta. Suomalaisen korvaan absurdilta kuulostava tarina saa kuitenkin siivet alleen, kun toistensa vastapuolille asettuvat legendat nimeltään Dustin Hoffman ja Gene Hackman. Kun vielä lusikkansa soppaan iskevät John Cusackin ja Rachel Weiszin näyttelemä pariskunta, on mielenkiintoinen ja erittäin hyvin toimiva tarina valmis. Tunnelma sähköistyy viimeistään siinä vaiheessa kun Bruce McGill kajauttaa tuomarin nuijan pöytään ja thrilleri voi alkaa.

Elokuva ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään oikeussalissa tappelemista ja todistelemista. Se on paljon enemmän ihmissuhteita kuvaavaa, oikeastaan niiden toimivuutta tutkiskelevaa ajanvietettä, jossa pohjalla on taas motiiveista se vanhanaikaisin. Roolihahmojen pään sisällekin pääsee jossain vaiheessa mukaan, muttei liian syvälle, sillä elokuva ei loppujen lopuksi halua kuvata roolihahmojen elämää, vaan itse elokuvan tapahtumia, jotka vyöryvät eteenpäin mallikkaasti. Kovistelua, hiukan takaa-ajoa ja vähän hikoilemista tarjoava elokuva onnistuu siinä, missä sen pitäisi parhaiten onnistuakin: jännityksessä.

Elokuvan suola on kuitenkin jo melkeinpä legendaksi noussut Hackman, joka jälleen kerran tekee uskomattoman vahvan roolin miehenä, joka junailee oikeudenkäyntejä asiakkaidensa haluamalla tavalla. Hackman tekee oikeastaan aika itsensä näköisen roolin, jota voisi helpostikin verrata moniin miehen aikaisempiin rooleihin, kuten vaikka Armottoman sheriffin rooliin. Vielä kaiken lisäksi viiltävän karismaattinen Hackman on saanut vierelleen muitakin huippunäyttelijöitä. Dustin Hoffman tosin jää vähän kuin Hackmanin varjoon, vaikka suoriutuukin roolistaan hyvin. John Cusack sen sijaan tekee monimuotoisen, joskin vähäeleisen roolin, Nicholas Easterina, joka on joutunut valamiehistöön. Cusackin näyttelemä Easter on kuin manteli joulupuurossa ja sehän tähän elokuvaan sopii. Vielä kun Rachel Weisz luopuu Pojan ja Muumion aiheuttamista stereotypiosta ja terästäytyy todelliseksi vahvaksi naiseksi, on näyttelijöiden panos tälle elokuvalle vähintäänkin 100%.

Valamiehet on erinomainen elokuva, jota on mukava katsoa niin yksin kuin porukalla. Se sopii mitä parhaiten vaikkapa pimeään ja sateiseen iltaan ja tarjoaa elämyksiä myös ei niin perinteisille thrillerin ystäville. Valamiehet todistaa myös, että jännitystä saa aikaan ilman mitään suhteettoman suurta väkivaltaa, vaikka muutama väkivaltainen kohtaus oli silti tähänkin elokuvaan ujutettu mausteeksi. Kokonaisuus kuitenkin on yllättävän tuore ja tasapainoinen elokuva, jota kelpaa suositella lähestulkoon kaikille.