Paluu tulevaisuuteen

Aikamatkailu on ihmetyttänyt ihmiskuntaa jo satojen vuosien ajan. Ajassa matkailusta on tehty lukemattomia elokuvia, kirjoja, videopelejä ja tarinoita. Robert Zemeckisin Paluu tulevaisuuteen -trilogia tarjoaa jotain ennennäkemätöntä tähän genreen, uusi näkemys aikamatkailuun koomisella tavalla. 1985 ilmestynyt trilogian ensimmäinen osa on yhdella sanalla kuvaittavissa, kulttielokuva.

Näyttelijät ovat mahtavia. Michael J. Fox, joka joulukuussa 1991 paljasti sairastavan Parkinsonin tautia, on mahtava Marty McFlyn roolissa 17-vuotiaana kaverina, jolta ei seikkailunhalua puutu. Ikivihreä näyttelijäveteraani Christopher Lloyd vetää vertoja roolissaan huikeana Doc Emmett Brownina jopa vuoden -77 Yksi lensi yli käenpesän -elokuvan tasolle. Pähkähullu ja ehkä hieman vinskahtanut Doc on ehdottomasti elokuvan suola ja saakin ilmeilyllään ja olemuksellaan kenet tahansa hymyilemään. Lea Thompson, Chrispin Glover ja Thomas Wilson vetävät mahtavat sivuroolit Marty McFlyn äitinä, isänä ja kovakundi Biffina.

Marty McFly (Michael J. Fox) on normaali 17-vuotias pikkukylän kasvatti, joka yhdessä hyvän ystävänsä Doc Emmett Brownin (Christopher Lloyd) keksivät mitä ihmeellisimpiä keksintöjä. Eräänä iltana Marty saa viestin Docilta, jossa hän kysyy Martya tulemaan marketin parkkikselle katsomaan jotain sensaatiomaista. Paikan päällä Martylle selviää, että Emmett on rakentanut autoonsa aikakoneen, joka tosin tarvitsee polttoaineena plutoniumia. Libyalaiset terroristit kuitenkin yllättävät kokeen, saadessaan plutoniumin tilalta pinball-osio. Väijytyksen seurauksena Doc saa surmansa ja Marty pakenee aikakoneella vuoteen 1955 varoittamaan vuoden 1955 Emmett Brownia tapahtuneesta. Saavuttuaan vuoteen 1955, hommat alkavat mennä päin honkia. Marty tajuaa, että 50-luvulla ei oltu vielä keksitty teknologiaa, jolla auto saataisiin takaisin 80-luvulle tähän lisätään vielä Martyn nuori äiti, joka on iskenyt silmäänsä poikaansa, tietenkään tätä tietämättä. Martyn tulo onkin pilata kaiken, sillä ellei hän saisi äitään menemään tanssiaisiin silloisen isänsä kanssa, hän ei koskaan syntyisi. Hommaan lisätään vielä isän totaalinen pelkuruus ja kovakundi Biff, jotka kummatkin näyttävät olevan ylitsepääsemättömiä esteitä Martylle.

Paluu tulevaisuuteen on humoristinen esitys siitä, miten kaikki voi yksinkertaisesti mennä päin peetä. Varsinkin elämä 1955 on toteutettu todella mahtavasti ja hauskalla tavalla. Mieleenpainuva vuoden 1955 Isä on aivan mahtava luuseri, joka ei kertakaikkiaan uskalla tehdä yhtään mitään. Änkytys ja aivan hirveä letti tulee tietenkin nörtin erityisominaisuutena. Jos et jostain ihmeen syystä ole Paluu tulevaisuuteen -trilogiaa vielä nähnyt on tässä elokuva josta se kannattaa aloittaa. Ehdoton kulttielokuva.