Ihmisen tahra

Dance for me.

Näin Anthony Hopkinsin näyttelemä Coleman Silk kehoittaa tekemään Nicole Kidmanin näyttelemälle Faunia Farleylle. Taustalla soi blues-klassikko, Cry me A river. Tunnelma on pehmeän eroottissävytteinen, maagisen ajaton ja tunteikas kohtaus, jossa sanoja säästellään. Kamera kiertää hitaasti huonetta: koko maailma mahtuu pieneen kuvaruutuun, jossa aistikkaat hetket lihallistuvat kokonaisuudeksi, jota ainakaan ohjaaja Robert Bentonin tarvitse hävetä. Käsissä on koko ajan loppua kohti paraneva elokuva, joka sekavahkon alun jälkeen on vanhentunut tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, jonka pehmeää tunnelmaa ei voi yömyöhällä kuin ihailla.

Näyttelijät onnistuvat Ihmisen tahrassa kohtuullisen hyvin. Pääroolissa oleva Anthony Hopkins tosin on jonkinasteinen pettymys, sillä häntä vaivaa stereotyyppinen Hannibal Lecterin viitta. Lähes aina mielyttävän eleganttia ja älykästä miestä näyttelevä Hopkins toistaa valitettavan usein rooliansa. Ihmisen tahrassa (The Human Stain) mies yrittää karistaa hieman tätä viittaa hartioiltaan, muttei siinä täysin onnistu. Sinänsä nappisuorituksen tekevältä Hopkinsilta kaipaisi jonkinlaista viimeistä rypistystä ja todellista yritystä. Naispääosan esittäjä Nicole Kidman vetää taas tutun salaperäisen, hieman huorahtavan, naisen roolin. Vertauskuvia on monia ja ensimmäiseksi tulee mieleen rooli Birthday Girlissä, joka on mielestäni jonkin verran samanlainen Ihmisen tahran roolin kanssa. Joka tapauksessa Kidman tekee kutakuinkin nappisuorituksen salaperäisenä ja tunneherkkänä naisena, joka hakee turvaa Hopkinsin näyttelemästä Colemanista. Kidman onnistuu pitämään hyvin yllä roolihahmonsa kuoren alle kätkemiään tragedioita, jotka purkautuvat tunnepohjaisina ryöpähdyksinä.

Parhaimmat roolit kertyvät tällä kertaa sivuosan esittäjille. Gary Sinisen rooli jää tosin aika pimentoon erakoituneena kirjailijana, mutta Ed Harrisin rooli on toista maata: ilmeisen muuntautumiskykyinen veteraani-näyttelijä tekee elokuvaan särmikkään sivuroolin Kidmanin näyttelemän Faunian väkivaltaisena ex-miehenä. Jotenkin groteskin maailmankuvan omaava Lester on Harrisin käsissä mahtava pala hyvää näyttelemistä: kylmän viileä ja sekopää Lester on sittenkin sinut itsensä kanssa huolimatta siitä kaikesta ulkoisesta riehumisesta, joka näkyy ulospäin.

Mistä sitten Ihmisen tahra kertoo? Se kertoo äidinkielen professorista, Coleman Silkistä (Anthony Hopkins), joka saa potkut työstään vain yhden sanan takia. Samaan aikaan veritulppaan kuoleva vaimo suistaa miehen lopullisesti raiteiltaan. Lohtua kuitenkin tuo kahta työtä tekevä salaperäinen Faunia Farley (Nicole Kidman), joka kutsuu Colemanin mukaan eroottiselle seikkailulle johdattaen iäkkään professorin muistelot nuoruuteensa, joka kätkee yllättävän salaisuuden.

Ihmisen tahra on on oikeastaan aika konventionaalinen nykyelokuva. Se on tunteikas ja toimiva kokonaisuus, jota varjostaa salaperäisyyden hatara verho. Mystisyys ja roolihahmojen hieman elitistinen ote tuovat elokuvaan mukavia ja toimivia kohtauksia, jotka kaikki kietoutuvat tiukasti toisiinsa. Muutenkin elokuva toimii mukavasti ja sitä voi suositella lähestulkoon kaikille: niin draaman ystäville kuin satunnaisillekin katsojille. Suosittelen.