Salainen ikkuna

Salainen ikkuna meinattiin jättää kokonaan pois teatterilevityksestä mutta elokuvien ystävien onneksi päätös kumottiin ja David Koeppin pätkästä päästään nauttimaan valkokankaan ääreen. Toinen samantyyppinen tapaus on muutaman vuoden takainen, Richard Kellyn mestariteos Donnie Darko, joka joutui suoraan videolevitykseen. Pienimuotoiset, älykkäät elokuvat eivät yleensä uppoa suureen massaan mutta keräävät silti sankan joukon uskollisia faneja.

Mort Rainey (Johnny Depp) on menestynyt kirjailija, joka on juuri eroamassa entisestä vaimostaan Amysta (Maria Bello) löydettyään tämän vällyjen välistä toisen miehen kanssa. Eräänä päivänä Raineyn ovelle ilmestyy outo mies nimeltä John Shooter, (John Turturro) joka syyttää kirjailijaa tarinansa varastamisesta. Raineyn pitää todistaa kirjoittaneensa juttunsa ennen Shooteria, jotta tämä kumoaisi plagiointisyytöksensä. Pian outoja juttuja alkaa tapahtua ja pelissä on muutakin kuin kirjailijan kunnia.

Johnny Depp (Mustan helmen kirous, Yhdeksäs portti) on kokenut aikamoisen muutoksen teinityttöjen ihailemasta kansikuvamiehestä nuutuneeksi kirjailijarähjäkkeeksi. Depp todistaa jälleen olevansa monen roolin mies. Samaa luokkaa on John Turturro (Voi veljet, missä lienet?, Big Lebowski) muukalaisena, jossa yhdistyy pelottavalla tavalla junttimaisuus ja pakkomielteinen vainoaminen.

Salainen ikkuna on alun perin tunnetun kirjailijan Stephen Kingin käsialaa. Kingin kirjoista tehtyjä elokuvasovituksia on olan takaa. Näistä arvostetuimpia ovat mm. Vihreä maili, Shawshank Redemption ja tietysti Hohto. Koeppin elokuvassa on purevan ironinen sävy. Iva kohdistuu enimmäkseen kauhuelokuviin, joiden säikyttelykohtaukset koostuvat nopeista leikkauksista, mystisestä vingutuksesta sekä äänien parissa työskentelevästä kaverista, joka vääntää volyyminappulan kaakkoon oikeassa kohdassa.

Huumori on monipuolista: skaalaan mahtuu kaikkea aina Deppin nonverbaalisesta komiikasta hauskoihin sutkautuksiin. Elokuva alkaa perustrillerinä mutta lopussa odottaa melkoinen yllätyskäänne, josta ei tässä kannata paljastaa mitään. Harmi vain, että tarina ei jaksa kiinnostaa tarpeeksi sivujuonikyhäelmistä huolimatta, jotta katsoja jaksaisi täysillä skarpata. Toisen katsomiskerran tämä tarvitsee ja ansaitsee. Älykäs, massasta poikkeava trilleri, joka jättää sopivasti mietittävää kotimatkalle.