Sietämätöntä julmuutta

Coenin veljekset ovat olleet taas asialla. Tällä kertaa kokeiltiin vähän jotain uutta ja mukaan saatiin erittäin nimekkäitä tähtiä George Clooneystä Billy Bob Thortoniin. Tuloksena onkin viihdyttävä komedia, jossa Amorin nuoli osuu taas kerran jääsydämeen sulattaen sen leikkisäksi teerenpeliksi.

Sietämättömän julmuuden (Intolerable Cruelty) näyttelijät ovat omistautuneet työlleen. Ehkä Coenin veljesten läsnäolo on dopannut näyttelijät pistämään parastaan, vaikka George Clooneyn ei tosin tarvitse yrittää, sillä hän on roolissaan avioerojuristina, Miles Masseyna, erittäin hyvä. Clooneyn karisma onkin melkein aineellistuvaa pimeää materiaa ja se tuo heti elokuvaan tiettyä tyylikkyyttä ja jämäkkyyttä: toisin sanoen viihdyttävyyttä. Clooney pitää roolinsa hyvin kasassa: hampaistaan kiinnostunut, menestynyt avioerojuristi kokee rakkautta ensi silmäyksellä kohdatessaan Catherine Zeta-Jonesin näyttelemän Marylin Rexrothin. Clooneyn pilke silmäkulmassa ei sen jälkeen katoa minnekään ja aidontuntuinen kiinnostus Maryliniin on käsin kosketeltavaa.

Zeta-Jonesin näyttelemä Marylin on myöskin puoleensa vetävä hahmo. Zeta-Jones onkin onnistunut saamaan hahmoonsa glamouria ja tietynlaista eleganssia, joka hehkuu tästä kauniista näyttelijättärestä koko elokuvan ajan. Zeta-Jonesin rooli onkin melkein kuin kirjoitettu hänelle: niin luontevasti rouva siihen sopii. Vielä kun kemiat sopivat hyvin yhteen Clooneyn kanssa, on säkenöivä, melkein salamoiva romanssi valmis.

Sivuosissa nähdään myös mielenkiintoisia näyttelijöitä. Mm. Pirates of a Red Caribbean -elokuvasta tuttu Geoffrey Rush tekee hauskan pienen roolin petettynä, ehkä hieman machona Donovan Donalynä. Tietynlaista hilpeyttä sisältävä rooli onkin yksi elokuvan parhaista. Toisessa hauskassa roolissa nähdään Billy Bob Thorton, joka näyttelee umpi-tyhmää öljy-miljonääriä, joka opiskeli Maa ja Metsätaloutta linjalla ollen laitapakki. Tämänkaltainen juntti-rooli on kuin tehty Thortonille, joka antautuukin rooliinsa sen vaatimalla tavalla. Lisäksi täytyy vielä mainita Cedric the Entertainerin loistava rooli Gus Petchinä, joka naulaa perseet.

Vaikka Sietämätöntä julmuutta -elokuva sisältää loistavia roolisuorituksia, niin katsoja ei oikein tiedä, miten koko elokuvaan pitäisi suhtautua. Elokuva, joka yrittää yhdistää rakkauden ja komedian on vaikea hallittava: tälläkin kertaa tuloksena on hyvä rakkauselokuva, mutta ei niin hyvä komedia. Komedia muuttuukin enemmän viihteeksi ja elokuvasta tulee näin ollen enemmänkin viihdyttävä elokuva kuin naurattava. Ei siinä oikeastaan ole mitään pahaa, mutta tämän takia elokuvan siivet eivät ihan viiteen tähteen asti jaksa kantaa. Kyllä tälläisen elokuvan mielellään silti katsoisi toistekin, sillä juoni on kiehtovan kimurantti kokonaisuus, vaikka lopputulos on arvattavissa kansiteksteistä asti. Katsokaa ja ihmetelkää.