elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Julia Robertsin ja Hugh Grantin tähdittämää Notting Hilliä pidetään aika kovatasoisena kevyenä rakkaus-elokuvana. Tämä onkin puolittain totta, sillä Robertsin ja Grantin kemiat toimivat yllättävän...

Julia Robertsin ja Hugh Grantin tähdittämää Notting Hilliä pidetään aika kovatasoisena kevyenä rakkaus-elokuvana. Tämä onkin puolittain totta, sillä Robertsin ja Grantin kemiat toimivat yllättävän hyvin, vaikkei se mikään ihme olekaan: kumpikin on kokenut rakkauselokuvien veteraani. Tuloksena onkin hellyyttävää, mutta valitettavan ennalta-arvattavaa rakkautta, jota siivittävät hyvät vuorosanat ja osaavat näyttelijät.

Päärooleissa ovat edellä mainitut Julia Roberts ja Hugh Grant. Roberts tuntuu vetävän tälläisiä roolisuorituksia kuin liukuhihnalta, eikä Notting Hill ole mitenkään poikkeus: Roberts nähdään jälleen kerran ehkä hiukan vetäytyvänä ja ilmeettömänä kauniina, nuorena naisena, joka kieriskelee lemmentuskiensa kanssa. Mitään erikoista Roberts ei katsojalle tarjoa, mutta mukiinmenevän roolin kyllä. Hugh Grant on taas ihan kuin "oma itsensä". Grantin leppoisaan rooliin onkin erittäin helppo samaistua, jos alla on vaikkapa sellaiset elokuvat kuin Poika, Neljät häät ja yhdet hautajaiset ja Bridget Jones. Grantista onkin tullut tämän kaltaisten elokuvien luottokortti, jota voi tarvittaessa vinguttaa saadakseen hyvän lopputuloksen ja kohtuullisesti katsojia.

Mielenkiintoisimmat roolit kuitenkin tehdään sivummalla. Rhys Ivans on loistava Grantin hahmon, William Thackerin, kämppäkaverina. Kävelevä ja haiseva karvakasa Ivans on hauskaa katseltavaa. Elokuvan huumoripuoli onkin pääosin Ivansin harteilla, mutta mies ei ole tästä oikeastaan moksiskaan. Ivansin hahmossa, Spikessä, on sitä jotain alkukantaista luolamiestä, junttimaista viehätystä, joka jaksaa vedota katsojaan ja naurattaa tätä. Mukana on myös Tim McInnerny, joka on tunnettu ainakin minulle Mustasta Kyystä.

Notting Hill on oikeastaan todella yksinkertainen elokuva. Sen juonen arvaa melkein heti kättelyssä, eikä loppua miettiessä tarvitse mikään Nostradamus olla, että sen arvaa. Tämä onkin sääli, sillä ainakin minä kaipaisin jo pikkuhiljaa tälläisiltä elokuvilta jotain uutta: nimittäin juonta. Lienee turhaa selittää, että on aika turhauttavaa katsella elokuvaa, jonka loppuratkaisun on arvannut jo ajat sitten. Onneksi sentään hyvät roolit ja nokkela, hassutteleva, sanailu pelastaa paljonkin: muutaman kerran katsojakin saattaa naurahtaa tai antaa tunteella ohjeita onnettomalle paralle, Grantin näyttelemälle Williamille.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.