elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Jokin kyllä mättää pahasti tässä Robert Rodriguesin elokuvassa, Once Upon a Time in Mexicossa. Toimintakohtauksissa meininki pistetään tahallaan ylitseampuvaksi, näyttelijöille ei anneta kunnolla tilaa...

Jokin kyllä mättää pahasti tässä Robert Rodriguesin elokuvassa, Once Upon a Time in Mexicossa. Toimintakohtauksissa meininki pistetään tahallaan ylitseampuvaksi, näyttelijöille ei anneta kunnolla tilaa tulla rooliinsa ja juoni on käsittämättömän sekava: suorastaan onneton paska. Olisin nyt sentään odottanut jotain parempaa Desperadon ja Hämärästä aamunkoittoon -elokuvien ohjaajalta.

Once Upon a Time in Mexicon näyttelijäkaarti on uskomattoman nimekäs. Mukaan on mahtunut niin Antonio Banderas kuin Johnny Deppkin. Kun mukaan vielä lasketaan Willem Dafoe, Mickey Rourke, Danny Trejo, Evan Mendes ja tietenkin Salma Hayek, niin ei voi oikeastaan muuta kuin sanoa kuin huhhuh. Valitettavasti siihen se sitten jääkin. Muutamaa valopilkahdusta lukuunottamatta jokainen näyttelijä joko epäonnistuu tai jää täysin pimentoon tässä sekavassa elokuvassa.

Pääroolissa oleva Antonio Banderas on oudon etäinen ilmestys. Tuttua meininkiä Desperadosta ei ole oikein otettu mukaan ja tuloksena on hieman Matrix-mainen Banderas, jolle sana fysiikaaliset lait on tuntematon käsite. Muutenkin Banderasin rooli jää kitaran soiton ja aseella paukuttelun välimaastoon ja loppujen lopuksi siitä tulee yhtä kiinnostavaa kuin hattaran syönti. Naispääosissa olevat Eva Mendesin ja Salma Hayekin roolit hämmentävät myös: heitä kun ei elokuvassa juurikaan näy. Hayek tappelee kerran ja Mendes söpöilee pari kertaa ja huitoo aseella. Kun vuorosanat tuntuvat olevan muutenkin tiukalla, niin katsoja väkisinkin kysyy, että tämäkö on sitä kykyjen hyödyntämistä?

Parhaimman roolisuorituksen leffassa tekee kuitenkin Johnny Depp. Ei hänestäkään kyllä tällä kertaa ole mitään ylistäviä arvioita sanottavana, mutta mies vetää roolinsa kotiin rauhallisesti ja tyylikkäästi. Hänen hahmonsa on ylivoimaisesti leffan kantava voima ja mielenkiintoisin kaikista. Depp, joka vaikuttaa elokuvassa rauhalliselta CIA-agentilta, saa ainakin minun vilpittömät hymähtelyni. Toinen valopilkku on Danny Trejo, aina luotettava sivuosa-jyrä.

Kuten sanottua, Once Upon a Time in Mexico -elokuvan juoni on todella syvältä, sillä sitä ei käytännössä ole. Homma etenee sekavasti kohtauksesta toiseen ja elokuva näyttääkin enemmän jonkinkaltaiselta toiminta-dokumentilta kuin kokonaiselta ja ehjältä elokuvalta. Harmi, ettei Rodrigues saanut kirjoittamaansa ja ohjaamaansa tarinaan enempää syvyyttä, sillä sen monivivahteisissa juonenkäänteissä olisi oikeasti ainesta paljon parempaankin. Nyt tuloksena on kertakaikkisen tyhjänpäiväinen elokuva, joka kaipaisi ripauksen realismia ruuti-hassuttelun ja verellä mässäilyn sijaan.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.