Shadow of the Vampire

E. Elias Merhigen varjoinen ja ihmismieleen sukeltava (kauhu)-draama tuo esiin pakkomielteitä. Se tarttuu hanakasti mysteeriin, joka on puoliksi totta ja puoliksi silkkaa fiktiota (kuitenkin enemmän fiktiota). Näennäisen aiheen kierrellessä Max Schreckin todellisen henkilöllisyyden ympärillä, todellinen aihe pyörii todellissa taiteen esittämisessä täydellisesti purkitettuna. Alun keveistä tunnelmista koko ajan ahdistavammaksi käyvä tunnelma tekee hengitysilmasta sakeaa ja odotuttaa vain elokuvan lopun ilmanpuhdistajaa, joka on karuudessaan yksi tylyimmistä.

Elokuvan näyttelijäkaarti on uskomattoman hyvä. Pääroolissa ohjaaja Friedrich Wilhelm Murnauna on aina niin hyvin rooliinsa paneutuva John Malkovich. Murnau on muutenkin ihan historiallinen henkilö ja ainakin minun on hyvin vaikea arvioida Malkovichin tulkitseman Murnaun todenmukaisuutta aitoon Murnauhun verrattaessa, mutta joka tapauksessa Malkovich on erittäin hyvä. Malkovich tulkitsee pakkomielteistä ja huumeisiin murheitaan hukuttavaa Murnauta tutun tehokkaasti. Hänen vuorosanansa ovat erittäin väkeviä ja tunnepuoli on loistava. Mitä pidemmälle elokuvassa päästään, sitä paremmaksi Malkovichin rooli tulee. Loppu onkin hänen osaltaan täyttä ekstaasia.

Ehdottomasti parhaan roolin kuitenkin tekee Willem Dafoe. Tämä varmasti monille tuttu näyttelijä tekee minun mielestäni elämänsä roolin Max Schreckinä, salaperäisenä Kreivi Orlocin näyttelijänä, joka muistuttaa enemmän ruumista kuin elävää ihmistä. Kunniamainita täytyy myös antaa maskeeraajille, sillä Dafoeta ei kyllä itsekseen tunnista: hän muistuttaa esikuvaansa, Nosferatussa näytellyttä Max Schreckiä (Joka on muuten vieläkin tietääkseni erittäin kiistelty näyttelijä. Siis kuka hän oli?!), erittäin paljon. Dafoe eläytyy rooliinsa lähes roolihahmonsa tapaisella tarmolla: ihan kuin motiivina olisi oikeasti imeä kaikki kuiviin. Hänen ilmeensä, eleensä ja vuorosanansa ovat tarkkaan harkittuja, täydellisyyttä tavoittelevia näkyväksi muotoutuneita tunteita, joita katsoja voi vain ihailla.

Myös muut näyttelijät onnistuvat rooleissaan mainiosti. Udo Kier onnistuu tuottaja Albin Grauna erittäin hyvin ja Kiss the Girlistä tuttu Cary Elwes yllättää iloisesti. Muutenkin elokuvan kaartille täytyy antaa hyvästä työstä täysi tunnustus.

Shadow of a Vampiren juoni on oikeastaan aika yksinkertainen päältäpäin. Sisältä sitten paljastuukin varsinainen vyyhti, jonka potentiaali jätetään valitettavasti osin hyödyntämättä. Henkilökemiat eivät ole niin perusteellisen hyviä kuin voisivat olla ja elokuva tuntuukin liian lyhyeltä. Elokuva kertoo saksalaisesta kuvausryhmästä, joka kuvaa maailmankuuluksi tullutta elokuvaa, Nosferatua. Kuvausryhmää rasittavat niin rahoittajat, salaperäinen ja pakkomielteinen Murnau kuin myös Murnaun löytämä salaperäinen pääosan esittäjä Max Schreck. Asioiden mennessä yhä vakavampaan suuntaan on kuvausryhmän muidenkin jäsenten aika tutkiskella omaa moraaliaan ja haluaan saada elokuva tehdyksi. Tuloksena on jännittävä ja aidosti mielenkiintoinen kokonaisuus, jota voi häpeämättä kutsua erinomaiseksi elokuvaksi.

Shadow of a Vampire tarjoaa katsojalleen mielenkiintoista draamaa, jota kuljettaa eteenpäin vahvat roolisuoritukset kuin myös mielenkiintoinen tarina. Valitettavasti elokuva ei ole koskaan saanut arvoistansa kiinnostusta suurelta massalta, vaan oon jäänyt varjoihin. Mutta paistaa se päivä risukasaankin ja suosittelenkin erittäin lämpimästi tätä elokuvaa niin hyvän draaman kuin jossakin määrin hyvän kauhun ystäville, vaikkakin elokuva ei kauhua oikeastaan tarjoilekaan. Shadow of a Vampire on kertakaikkisen hämmentävä kokonaisuus, jonka suuruuden ymmärtäminen saattaa vaatia kaksikin katselukertaa.