Levottomat 3 – Kun mikään ei riitä

Elokuvan nimen häntäosa kertoo hyvin, että tuottajille ei riittänyt kaksi kehnonpuoleista viritelmää, vaan piti tuoda markkinoille kolmososa, joka kruunaa koko kakun. Ensimmäinen osa valmistui vuonna 2000 ja muistetaan hyvin rohkeista naimiskohtauksista ja upeasta soundtrackista. Kiltimpi kakkososa (eli Minä ja Morrison) valmistui vuotta myöhemmin ja oli Irina Björklundin ja Samuli Edelmannin taidonnäyte. Mainetta pääsi niittämään myös nouseva tähti Anssi Kela tunnuskappaleella Milla. Vähän arveluttavaa ratsastaa suositun ykkösosan nimellä varsinkin kun elokuvissa ei ole muuta yhteistä kuin levoton meininki.

Jonnalle (Mi Grönlund) mikään ei riitä. Hän on menestyvä uranainen mutta kärsii seksiriippuvuudesta ja harrastaa yhden yön juttuja. Tämä ei tietenkään ole kovin suotavaa, kun kotona odottaa aviomies Niklas (Nicke Lignell) ja kaksi tarhaikäistä lasta. Asiat mutkistuvat lisää, kun Jonnan hölkkäreitti johtaa yhä useammin nuoren ja rikkaan Aleksin (Jasper Pääkkönen) luo, joka sattuu olemaan myös Niklaksen tuttu.

103 minuuttia kestävään elokuvaan mahtuu 10 minuuttia 34 sekuntia naimista (Lähde: Ville Similä, Helsingin Sanomien NYT-liite) eli seksikohtaukset vievät reilun kymmenesosan elokuvasta. Aivan liian vähän pehmopornoelokuvalle ja aivan liikaa laadukkaalle, suomalaiselle draamalle. Loppuosassakaan ei ole paljoa kehumista. Suuri osa repliikeistä ovat niin epäuskottavia ja väkisin väännettyjä, ettei tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä.

Näyttelijätyö on hyvin epätasaista. Vaikka Jonnan rooli on Mi Grönlundille ensimmäinen elokuvien parissa, ei sen noin huonosti pitäisi mennä. Grönlund sanoo vuorosanansa tönkösti naama peruslukemilla. Nicke Lignell hoitaa roolinsa mallikkaasti mukavana ja ylityöllistettynä aviomiehenä, joka herätti ainakin minussa sääliä. Valopilkkuna loistaa nuori Jasper Pääkkönen, joka on ulkoisesti loistava valinta sivuosaan. Pääkkönen on luonteva pelimiehen roolissaan ja hänellä on hieman viehätysvoimaakin. Pääkkönen saa taitavasti katsojan tuntemaan roolihahmoonsa sekä halveksuntaa että kateutta.

Hyvin usein musiikkivalinnat ovat onnistuneet suomalaisissa elokuvissa mutta tällä kertaa mentiin hyvin pahasti metsään. Samuli Edelmannit ja Anssi Kelat on korvattu hengettömällä, englanninkielisellä musiikilla. Elokuvan suomalaisuutta ei selvästikään ole haluttu tuoda esiin, vaikka parit kuvat eksyvätkin öiseen Helsingin keskustaan.

Levottomat 3 ei onnistu oikein missään. Seksiriippuvuus on elokuvan aihe ja sen käsittely on jätetty lähes kokonaan, ainoastaan sen seuraukset kerrotaan, jotka ovat itsestäänselviä. Aihe on useimmille katsojille outo ja sen syiden kertominen olisi madaltanut kynnystä Jonnaan samastumiselle. Uskaltaisin veikata, että puhutaan yhdestä vuoden 2004 huonoimmista elokuvista ja on häpeällistä, että tälläisiä roskatekeleitä esitetään maamme suurimmissa saleissa. Mutta mikäs siinä, kun lipputuloja tulee.