Once Upon a Time in Mexico

Päätin rentoutua hitusen näin joululoman alla, ja kylläpäs sattuikin komeasti kun sain kaverini mukaan leffaan. Valitettavasti ajantajuni oli kokonaan kadonnut ja osuin kultasuoneen huomatessani että leffa alkaa viidentoista minuutin kuluttua ja liput pitäisi saada. Esteenä oli valtava lihamassa, joka pituudeltaan yltäisi helposti Espooseen. Kaikki varmasti jonottivat uusimpaan mainosleffaan eli Kuninkaan paluuseen, mutta me, jotka sen olimme jo nähneet tahdoimme jotain muuta. Jo alussa päätimme että jätämme aivomme narikkaan ja lähdemme katsomaan once upon a time in mexico -nimistä toimintaelokuvaa. Suurimman lihamassan jo kadottua taululle ilmestyy kuitenkin SOLD OUT-teksti, joka suorastaan kohotti fiilistämme. Päätimme pysyä suunnitelmassa ja ostimme liput seuraavaan näytökseen joka alkaisi kahden ja puolen tunnin kuluttua.

Once upon a time in Mexico on, kuten Matti jo sanoi kahden elokuvan jatko-osa, eli trilogian päättävä osa. Itse en ole El Matriachia nähnyt, mutta Desperadosta pidin sen päättömän räiskinnän takia ja räiskintään tuntuu tämäkin leffa painostavan sillä viittä minuuttia kauempaa ei tarvitse odottaa kunnes jo seuraava lyijyn pumppaus alkaakin.

Juoni on se sama josta Matti jo puhuikin, mutta selitetään se vielä tähänkin. Eräs meksikolaiskenraali koittaa kaapata vallan yhdessä huumelordi Barillon kanssa. CIA agentti Sands (Depp) kuitenkin värvää joukon jannuja estämään tämän, mutta takana hänellä on muita suunnitelmia. Elokuvan päähenkilöä, El Mariachia esittää Antonio Banderas joka kyllä sopii rooliin kuin sormi nenään. Homman edetessä kaikki kuitenkin menee aivan puhuin ja syy tähän on varmasti se, ettei kukaan tunnu luottavan keneenkään ja kelkkaa käännetäänkin joka kohdassa. Lopussa tuntuukin siltä että Meksikosta on tullut Free-For-All taisteluareena jossa lyijy ja ruumiinkappaleet lentelevät sinne sun tänne.

Juoni ei tässä kyllä ollut se tärkein osa, kuten jo sanoin: odotin vain kunnon toimintaa ja sen kyllä sain, ehkä hitusen yliannostuksenakin mutta kuitenkin. Näyttelijät olivat hyviä: Banderas sopii rooliinsa aivan mahtavasti, mutta voiton vie kyllä “puolikiero” Johnny Depp Sandsin roolissaan. Naiskauneutta toi Eva Mendes kelkkansa kääntäneenä agenttina.

Once upon a time in Mexico on miellyttävä ensimmäisellä katselukerralla, mutta siihen se sitten jääkin. Aseilla mässäily ei oikein tunnin jälkeen maittanut ja pepsitkin oli jo loppu. Once upon a time in Mexico ei ole parempi kuin Desperado, ei sitten millään. Mutta jos kunnon toimintaa tahtoo katsella niin tässä on sitä jotain.