The Hot Chick

Hot Chick on parhaimmillaankin ainoastaan keskinkertainen elokuva. Se on täyttä Happy Madison "laatua", ja pääosissa komeilee tuotantoyhtiön omistajan, Adam Sandlerin hyvä ystävä, Rob Schneider. Elokuva on suunnattu ilmeisesti rivoille teinitytöille, mutta on vaikea ymmärtää ketä tämä todella kiinnostaisi ideana.

Juoni on täyttä roskaa. Jessica on koulunsa kaunein, suosituin ja samalla tietysti vihatuin tyttö. Hänellä on kerrassaan täydellinen, amerikkalaista jalkapalloa pelaava poikaystävä ja hieno kuplavolkkari, joka todella harmillisesti sattuu olemaan väärän värinen. Jessican elämä on kauniiden ja varmasti lukuisten fantasioiden kohteena olevien ystävien myötä hyvin täydellistä, periamerikkalaista teinihömppää. Ei huolia, kunnes Jessica menee varastamaan mystisestä afrikkalaisesta kaupasta taikakorvakorut. Asiat riistäytyvät käsistä, kun toinen koru hukkuu ja eräs luuseri, totaalisen korruptoitunut hylkiö löytää tämän ja laittaa sen korvaansa. Jessica herää miehenä, irstaan näköisenä Rob Schneiderina. Kaikki on pilalla. Miten Jessica voi tulla tanssijaisten kuningattareksi 30-vuotiaana miehenä? Miten hän voi enää tavata poikaystäväänsä Billya? Kaunis vartalo on saatava takaisin ystävien avulla hinnalla millä hyvänsä, keinoja kaihtamatta. Ei juonesta sen enempää. Yksinkertainen, kulunut ja kamalan klisheinen. Jessica, joka on alussa omahyväinen ja itserakkauden kulminaatiopiste löytää itsestään täysin uuden puolen, jonka avulla hän voi osoittaa tunteitaan ja pitää myös vähempiosaisista ihmisistä: ylipainoisista, lesboista ja gooteista. Kaikki on kivaa… jee!
Toisaalta juoni onkin tällaisissa elokuvissa hieman taka-alalla, ei näissä mitään syvyyttä kaipaa, ainoastaan huumoria ja muutamia hyviä nauruja. Tässä Hot Chick onnistuu hieman niin ja näin. Välillä vitsit ovat hulppeita ja uskomattoman hauskoja, Rob Schneider on hulvaton Jessicana. Hän esittää hienosti naista miehen ruumiissa, jossain vaiheessa katsoja lähes sopeutuu Schneideriin naisena. Pienimpiäkin eleitä myöten herra taitaa feminiinisyyden salat. Pisuaariin virtsaaminen tuottaa suunnattomasti ongelmia, mikä on hauskaa katsottavaa, pukeutuminen ja käyttäytyminen on juuri kuin teiniprinsessalla.

Hot Chickiin mahtuu myös liuta vähemmän onnistunutta huumoria. Voi olla, että koko elokuva on hieman ironinen omaa genreään kohtaan, mutta katsoja tätä tuskin huomaa, hömppäkomediaa, teinirakkautta ja hauskaa Schneider-huumoria. Adam Sandler tekee mainion roolisuorituksen, joka jää harmillisesti aivan liian lyhyeksi. Mies aiheuttaa todellisen nauruaallon valkoisena rastafarina, jonka ajatusmaailma pyörii ainoastaan vihreän ystävänsä ympärillä.

Kaikki muu elokuvassa on täysin keskivertoa. Musiikit ovat normaalia poprockia, eivätkä kappaleet erotu edukseen elokuvan pyörteistä. Jessican kaverit ovat melko mitäänsanomattomia Aprilia, jota muun muassa Scary Moviessa pääosaa esittänyt Anna Faris näyttelee. Tämän hahmossa on edes hieman särmää, vaikkei se suinkaan pelasta elokuvaa turhuudelta, yksiulotteisuudelta. Naurujakaan elokuvalta ei saa aivan niin paljoa kuin olisi uskaltanut Schneiderin pätkältä toivoa.

Hot Chick on komedia, jolle ei löydy sopivaa kohdeyleisöä, joka ei osaa naurattaa tapreeksi ja jonka juoni on innovaation vastakohta. Monia huonoja puolia löytyy, eikä elokuva vedäkään vertoja Happy Madisonin sekä Rob Schneiderin esikoiskollabraatiolle, Deuce Bigalowlle, joka onkin saanut tietyissä piireissä kulttimaineen. Hot Chick muistuttaa liikaa Schneiderin seuraavaa komediaa, Elukkaa, jossa tämä myös muuttui erilaiseksi hahmoksi, tuolloin eläimelliseksi superihmiseksi. Molemmat yhtä turhauttavia elokuvia, joista silti löytyy muutamia todella hauskoja kohtia. Tämä kuuluu ehdottomasti niihin kuuluisiin "aivot narikkaan" -elokuviin, ja sellaisenaan kelpo viihdettä, jota ei tulisi ottaa vakavasti.