Unelmien sielunmessu

Piin ohjaaja Darren Aronofskyn toinen ohjaustyö Requiem For a Dream olisi jäänyt täysin vaille huomiota, jollei elokuvan naispääosassa oleva Ellen Burstyn olisi ollut ehdolla vuoden 2001 Oscar-gaalassa. Tuntuu täysin käsittämättömältä tosiseikalta, ettei näin loistava elokuva ole saanut ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota. Kriitikoiden ja pienen yleisön suosikkina elokuva on kyllä ollut ja luultavasti jääkin sellaiseksi.

Ensimmäisen katselukerran jälkeen pää oli kertakaikkiaan niin täynnä ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita, mutta kaikesta huolimatta olo tuntui ontolta. Toivon toki, että jokainen katsoja kokisi tämän eriskummallisen olotilan, minkä vain näin mullistava elokuva voi aiheuttaa.

Requiem For a Dream kertoo addiktioista. Huumeaddiktiosta, tv-addiktiosta ja ruoka-addiktiosta. Addiktioita potevat Ellen Burstynin esittämä äiti, Jared Leton esittämä poika, Jennifer Connellyn esittämä tyttöystävä ja elämänsä tähän asti ainoan hyvän roolisuorituksen tekevä Marlon Wayans, joka esittää Jared Leton roolihahmon parasta kaveria. Tällä nelikolla elokuva etenee luotijunan vauhtia erinomaisen ohjauksen, jakomieliseksi tekevän leikkauksen ja addiktiota aiheuttavan musiikin avustamana.

Kyseessä on elokuva seuraavan fiksin saamisesta, riippuvuuksien keskellä elämisestä, vierotuksesta ja surullisen realistisista ihmiskohtaloista addiktiomaailman keskellä.

Ohjaaja Darren Aronofsky nostaa itsensä tällä elokuvalla huippunimien joukkoon ja sellaiseksi elokuvamaailman henkilöksi, jonka seuraavaa elokuvaa odottaa kuin pieni lapsi joulua tai koululainen kesälomaa.

Requiem For a Dreamin leikkaus on todella kekseliästä ja huomioimisen arvoista. Tämän kaltaista ei ole nähty sitten Natural Born Killersin. Ero on siinä että Requiemissa leikkaus on huomaamatonta ja NBKssa sekopäistä, mutta siitä nauttii. Eri tyylistä vaikka yhteenlaskettu lukumäärä on sama. Leikkaajana toimii Jim Jarmuschin luottoleikkaaja ansioitunut Jay Rabinowitz.

Requiem For a Dream on oman genrensä kiistämättömin taideteos, klassikko jo syntyessään, jossa on aito ja surullinen tarina, joka on helppo uskoa.