Vanilla Sky

Jooh. Itsekin katsoin tämän elokuvan. En ala nyt sen kummemmin jaarittelemaan näyttelijöistä muuta kuin pari sanaa. Ensinki Tom Cruise parhaimman roolisuorituksensa vähään aikaan ja toiseksi sen, että on taas pakko todeta Cameron Diazin olevan valtavan monipuolinen näyttelijä… ja vielä kaiken lisäksi kaunis. No siis nyt voisin keskittyä kerrankin elokuvan syvempään analysoimiseen sen sijaan, että kirjoitan sen, mitä ajatus ensimmäiseksi mieleen heittää.

Vanilla Sky tyhjentää mielen, se tekee katsojasta haavoittuvan olennon varsinkin silloin kun katsoja huomaa elokuvan jälkeen muistelevansa omia onnen aikojaan. Kauniit muistot tulee väkisinkin katsojan mieleen sellaisina muistikuvina: kuin loputtomana sykkeenä, joka saa hymyilemään. Kaikki ne kauniit asiat, mitä vaan voi olla jossain alitajunnassa tai mielen syövereissä kehittymässä. Cruisen ja Cruzin loistava, suorastaan rakkautta hehkuva, näyttelijäntyö tekee tuon kaiken. Heidän loputtomalta tuntuva nokkela, rakastunut sanaleikki saa katsojan haluamaan vain lisää ja lisää. Niin, onni suorastaan hehkuu televisiosta suoraan katsojan sydämeen. Ja mikä parasta tässä elokuvassa: kaikki päättyy hyvin, vaikka välillä Cruisen näyttelemän Davidin elämä menee päin persettä.

Vanilla Sky on myös pirullisen älykäs elokuva. Se saa katsojan todellakin epätoivon partaalle, sillä ainakin minun piti koko ajan miettiä, että elääkö David unessa vai ei. Lisäksi on pakko sanoa, että Vanilla sky on todellinen parisuhde-elokuva, eli suosittelen, että katsotte elokuvan yhdessä ihan vain keskenänne. Vanilla sky nimittäin jättää sellaisen fiiliksen, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla.