Spider

Ralph Fiennesin (useimmat varmasti tuntevat Red dragonista tai Schindlerin listasta) tähdittämä Spider oli erittäin hämmentävä kokemus. Elokuva vaikutti ulkoiselta olemukseltaan halvalta 70-luvun elokuvalta, mutta jokin siinä silti viehätti. Ja se mikä minua viehätti oli tietenkin Fiennesin kertakaikkiaan loistava näytteleminen.

Jo Schindlerin listassa upeasti näytellyt Fiennes sai minut euforiaan jäätävillä silmillään ja tinkimättömällä asenteellaan. Tällä kertaa Spiderissa Fiennes näyttelee mielenvikaista Dennisiä, jolle päivittäisetkin rutiinit näyttävät tekevän tiukkaa. Mies täyttää päivänkirjaansa siansaksalla, vaeltelee ympäriinsä muistellen menneitä ja yrittää koota mielensä palasia yhteen. Mitä Dennisille loppujen lopuksi tapahtui lapsena? Mikä ajoi Dennisin hulluuteen? Näitä kysymyksiä vatvotaan ja lujaa tummassa ja sumuisessa Spiderissa. Ja mikä parasta: elokuva säilyttää kysymyksensä ihan loppumetreille asti ja ylikin, sillä elokuva ei suoranaista vastausta anna oikeastaan mihinkään. Vastuu lopusta jää katsojan epävarmoille hartioille, sillä Spiderin tunnelmaa on vaikea yhdellä katsomiskerralla selvittää.

Muut näyttelijät ovat Spiderissä kohtalaisen hyviä. Miranda Richardson, jonka itse tunnen ainoastaan Musta Kyy -televisiosarjasta, on aika mainio savuisen kapakan huorana, joka on juuri niin "bitch" kuin joku olla saattaa. Dennisin isää näyttelevä Gabriel Byrne on mies paikallaan. Hän näyttelee aika katu-uskottavasti tyypillistä (?) englantilaista perheenisää, joka käy työpäivän päätteeksi juomassa tuopillisen olutta ja vähän enemmänkin. Kolmas mainitsemisen arvoinen näyttelijä on pienessä sivuroolissa oleva John Neville, joka vetää roolinsa läpi erehtymättömällä charmilla ja tutisevalla olemuksellaan. Pääosassa tietenkin on itse Fiennes, jonka vapisevat kädet nostavat sätkää huulille enemmän ja jonka jäätävät silmät katsovat jonnekin kaukaisuuteen. Välillä tulevat raivokohtaukset räjäyttävät Fiennesin olemuksen ihan eri sfääreihin: mies on todellakin näyttelijä paikallaan.

Spideria voi hyvällä tahdolla sanoa todella hyväksi ja kiintoisaksi elokuvaksi. Se pitäisi oikeastaan katsoa vielä ainakin toiseen kertaan, mutta tällä kertaa jätän sen ajan puutteesta väliin.